Paha, pahempi, Putin!

Tällä kertaa Sanomavahti käy läpi Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon voittaneen Helsingin Sanomien toimittajan Heikki Aittokosken sisällöltään tyhjyyttään kumisevan, mutta asenteellisuudessaan varsin räyhäkkään analyysin Putinin Valdai-klubin puheesta.

Helsingin Sanomat avaa juttunsa listaamalla Putinin esittämiä väittämiä:

"Yhdysvallat käyttäytyy maailmassa kuin moukkamainen uusrikas. Yhdysvallat, luullessaan itseään kylmän sodan voittajaksi, on syössyt maailmanjärjestyksen raiteiltaan. Yhdysvallat ruokkii hölmöyksissään uusfasisteja ja ääri-islamisteja."

Lukijan tulisi ilmeisesti ymmärtää ylläolevasta, kärjistetystä listauksesta kuinka surkuteltavan väärässä Putin onkaan. Helsingin Sanomat ei nimittäin lähde erittelemään yhdenkään Putinin väitteen virheellisyyttä. Se vain tulisi ymmärtää. Putin valehtelee, koska on paha. Yhdysvallat ei käyttäydy maailmalla ylimielisesti. Ei. Yhdysvallat ei katso voittaneensa kylmää sotaa. Ei. Yhdysvallat ei tarpeen vaatiessa veljeile uusfasistien eikä ääri-islamistien kanssa. Ei.

Helsingin Sanomat jatkaa Putinin puheen lainaamista:

"Konfliktien ratkaisemisen sijaan tämä [Yhdysvaltojen sanelupolitiikka] johtaa niiden kärjistymiseen, suvereenien ja vakaiden valtioiden sijasta näemme kaaoksen aina vain leviävän, demokratian sijasta näemme tukea hyvin kyseenalaisille tahoille uusfasisteista islamilaisiin radikaaleihin."

Tämäkin on Helsingin Sanomien palkintoja voittaneen toimittajan mielestä ilmeisen härski vale Putinilta. Niin Irak, Afganistan, kuin Libyakin ovat nyt rauhallisia ja turvallisia demokratian mallivaltioita, Israelin vaaliessa yhdysvaltalaisarvoja pommittaessaan palestiinalaislapsia Yhdysvaltojen tuella. Kaikki Yhdysvaltojen harkitun, pyytettömän demokratiaviennin vuoksi (joku näki pommeja, kidutuksia ja vallanvaihtoja, mutta oikeasti kyse oli rauhoittavasta demokratian viennistä). Ja missään nimessä Yhdysvallat ei käyttäytynyt ylimielisesti sanellen, vaan noudatti nöyrästi esimerkiksi Irakin suhteen YK:n päätöstä hyökätä maahan. Sanomavahti muistuttaa tässä kohtaa tämän olleen myös Helsingin Sanomien linja aikoinaan - heille sota ei ollut laiton. Isoista suomalaismedioista ainoastaan Pauli Aalto-Setälän Iltalehti linjasi Yhdysvaltojen hyökkäyssodan olleen laiton. Helsingin Sanomille kelpasi silloin, ja kelpaa nytkin. Putin on paha, mutta Yhdysvallat tekee pyyteettömästi parhaansa demokraattisen, vapaan maailman eteen.

Yhdysvallat ei myöskään missään nimessä sanellut EU:n Venäjä-vastaista pakotelinjaa. Ei, vaikka Joe Biden sattuikin ylpeilemään asialla Harvardissa pitämänsä puheen lomassa. Yhdysvallat toimii pyytettömästi, kaikkia osapuolia kunnioittaen. Vain Putin on paha.

Helsingin Sanomat jatkaa:

"Putinin täyslaidallinen oli pitkä ja kattava. Lähi-idän sodat, ääri-islamilainen terrorismi, rehottava huumekauppa – kaikki Yhdysvaltain syytä. Samoin Ukrainan konflikti: "Me emme tätä aloittaneet.""

Vaikka Helsingin Sanomat ei vihjailuistaan huolimatta vaivaudu osoittamaan millä tavoin Ukrainan EuroMaidan-liike ja sitä seurannut sisällissota olisivat olleet Venäjän alullepanemaa, lukijoiden tulisi ymmärtää, että näin oli ja on. Lukijan tulee sivuuttaa täysin Victoria Nulandin Ukrainan suurlähettiläälleen osoittamat "Yats is the guy, fuck the EU" -paalutukset, sekä lukuisat johtavien EU- ja USA-poliitikkojen vierailut ja puheet EuroMaidanilla ennen vaaleilla valitun presidentin syrjäyttämistä. Ne olivat pyyteetöntä demokratiavientiä, jota nyttemmin Joe Bidenin poika ylläpitää ja edustaa Ukrainan suurimman kaasuyhtiön johtokunnassa. Sinne hänet nostettiin EuroMaidanin jälkeen puhtaasti "ammatillisten ansioiden vuoksi". Helsingin Sanomilla ei ainakaan ole syytä epäillä tätä väittämää päätellen siitä, ettei lehti ole vieläkään uutisoinut asiaa. Hunter Biden ei ole kuitenkaan mikään Putin.

Helsingin Sanomat yrittää olla vielä vähän nokkelampi:

"Ei puuttunut juuri muuta kuin se, että Putin olisi nimennyt ebolaviruksenkin Yhdysvaltain luomukseksi."

Tämä on varsin hauska heitto, kun muistaa, että nyttemmin juurikin Aittokosken arvossaan pitämässään yhdysvaltalaismediassa on jo lyöty Venäjä-kortti Ebola-keskusteluun. Mutta mitäpä me näistä. Väärä viesti. Putin on paha.

Helsingin Sanomat jatkaa:

"Valdai-puheen voi nähdä loogisena jatkona kuuluisalle kansallisuhoiselle puheelle, jonka Putin piti viime maaliskuussa duumalle. Maaliskuun teeseissään Putinilla oli sama maalitaulu kuin nyt, yksinapainen maailmanjärjestys. Tuolloin Putin syytti Yhdysvaltoja ja EU:ta vahvemman oikeudesta – samassa puheessa, jossa hän sinetöi Krimin niemimaan liittämisen osaksi Venäjää kansainvälisen oikeuden vastaisesti."

Helsingin Sanomien palkittu toimittaja siis analysoi Putin maailman moninapaisuuden puolesta pitämänsä puheen olleen "kansallisuhoista". Ikävä kyllä perustelujen keksiminen jää taas lukijan kontolle; Kai se Putin siellä jotain taas uhosi. Helsingin Sanomista muistan lukeneeni..

Putinin puhe oli siis täynnä "kansallisuhoa", toisin kuin Helsingin Sanomien keväällä silkkihansikkain uutisoitu Obaman West Pointin puhe, jonka aikana Obama korosti useaan otteeseen Yhdysvaltojen roolia maailmanpoliisina, joka ei kysele lupia keneltäkään, ja joka on aina valmis puolustumaan sotilaallisesti mitä tahansa etujaan missä päin maailmaa tahansa. Yhdysvaltain armeija tulee Obaman mukaan olemaan aina Yhdysvaltojen mahdin selkäranka, ja Yhdysvaltojen on aina johdettava maailmaa. Tämä ei suinkaan ole "kansallisuhoa" tai vahvimman oikeuden markkinoimista, toisin kuin yksinapaisen maailman kritisoiminen. Sellainenhan on puhtaasti loanheittoa. Putin on paha.

Lopuksi palkittu toimittaja kertoo myös Krimin liittymisen Venäjään olleen kansainvälisten lakien vastaista. Syystä tai toisesta, Helsingin Sanomat ei katso tarpeelliseksi kertoa yhtään enempää tästä kansainvälisestä laista, jota vastaan kyseisessä tapauksessa rikottiin. Se pitää vain uskoa, koska Putin on - aivan, Putin on paha.

Lopuksi päästään Helsingin Sanomien päätelmiin, jotka totisesti ovat yksinkertaisia ja masentavia, kuten lehti itse kirjoittaa:

"Putin uskoo aidosti tai uskottelee hyvin vakuuttavasti, että vallitsevan maailmanjärjestyksen suurimpana ongelmana on Yhdysvaltain valta-asema, jota vielä pönkittää sen uskollinen pikku apuri eli Euroopan unioni."

Putin siis "uskottelee" Yhdysvaltojen toimien maailmalla johtaneen ongelmiin. Ehkä Helsingin Sanomilla oli mielessä jokin hieno esimerkki Yhdysvaltojen onnistuneista demokratiavienneistä, mutta eivät vain raaski nimetä niitä. Ja joka tapauksessa Putinin kritikkii johtuu vain hävitystä kylmästä sodasta, kuten lehti kirjoittaa. Putin on paha. Ja lisäksi katkerakin.

Helsingin Sanomien masentavat päätelmät jatkuvat:

"Putin rakentaa lännestä johdonmukaista viholliskuvaa, ja hän rakentaa sitä kotiyleisölleen."

Kaikki on siis vain Putinin vääristelevää viestiä. Länsi, eli käytännössä Yhdysvallat ja EU, eivät itse ole voineet omilla (pakote)toimillaan tai uutisoinneillaan mitenkään synnyttää heistä negatiivista kuvaa Venäjällä. Siihen on tarvittu valkoisen mustaksi muuttavaa valtiojohtoista propagandaa, vaikka Helsingin Sanomat itse kirjoittaa heti perään "Putinin siis syyttävän länttä, ennen kaikkea Yhdysvaltoja, täsmälleen samoista asioista, joista lännessä syytetään Putinin Venäjää".

Viholliskuva on kuitenkin silti vain Venäjän luomaa harhaa. Ai miksi, saattaa joku puupäinen lukija kysyä itseltään. Koska Putin on paha, vastaa Helsingin Sanomat. Viholliskuvia luodaan vain Venäjällä. Lännessä toimimme objektiivisesti ja analyyttisesti, kuten mm. Ruotsin "sukellusvenejahti" osoitti. Sehän oli täyttä totta kuitenkin, ei naapurimme yritystä ylläpitää Venäjä-uhkakuvaa perättömien huhujen pohjalta.

Helsingin Sanomilla jälleen viisi ässää hihassa

Helsingin Sanomat analysoi tuoreessa jutussaan Ukrainan tilannetta tyypilliseen tapaansa otsikolla "Koko korttipakka Kremlin käsissä – minkä värisuoran Putin lyö pöytään?"

Helsingin Sanomat aloittaa:

"Perjantai ei varmaankaan ollut ensimmäinen päivä, kun Ukrainan joukot onnistuivat tuhoamaan rajan takaa tulleita venäläisiä panssariajoneuvoja."

Mielenkiintoista, että Helsingin Sanomille pitäväksi todisteeksi tuhotusta venäläissaattueesta riittää Ukrainan oma ilmoitus. Siis pelkkä ilmoitus. Helsingin Sanomat ei esimerkiksi Wall Street Journalin tapaan kaipaa minkäänlaista todistusaineistoa Ukrainan esittämän väitteen tueksi.

Myöskään Helsingin Sanomien usein kiistattomana totuutena siteeraama Yhdysvallat ei ilmoituksensa mukaan kykene varmistamaan väitteitä venäläisen saattueen saapumisesta Ukrainaan, saatika sen tuhoamista. Toisin sanoen he eivät tiedä ollenkaan mistä Ukraina puhuu. Kuten Helsingin Sanomat on aiemminkin tuonut esiin, totuuden kertominen ei ole lehdelle mikään itseisarvo, vaan annettu viesti on huomattavasti merkittävämmässä asemassa lehden toimituksessa.

Helsingin Sanomat kirjoittaa:

"Seuraukset voivat tällä kertaa olla aiempaa kauaskantoisemmat, sillä pahanilmanlintujen ennustukset näyttävät toteutuvan: Ukraina on saattanut astua Venäjän virittämään ansaan, joka antaa Kremlille syyn laajamittaiseen sotilaalliseen iskuun."

Sanomavahdille jää tässä kohtaa epäselväksi mihin "pahanilmanlintuihin" ja heidän ennustuksiin Helsingin Sanomat viittaa. Joka tapauksessa mitä todennäköisimmän mielikuvitussaattueen minkäänlaista todistusaineistoa vaille jäänyt "tuhoaminen" on nyt siis vienyt Ukrainan Venäjän virittämään ansaan, joka tähtää Venäjän suorittamaan sotilaalliseen iskuun. Mielikuvitussaattueen "tuhoaminen" ilmeisesti suututti Venäjän siinä määrin, että he lähteävät nyt pelätylle kostoretkelle.

Helsingin Sanomat jatkaa:

"Kapinallisjohdon venäläisyys on vähentynyt henkilövaihdosten myötä merkittävästi. Tätä voi tulkita kolmella tavalla, joista ensimmäinen on yksinkertaisin: johto vaihtuu, koska kapinalliset ovat jääneet tappiolle."

Kuten Sanomavahti kirjoitti 10/8/14, kapinalliset tuskin ovat missään vaiheessa olleet voitolla, tai Ukrainan joukot tappiolla. Näin ollen, johto olisi vaihtunut jo ajat sitten, jos syynä olisi "tappiolla" oleminen.

Sota ei tosin myöskään suju kuten Ukraina on toivonut. Kaikki merkit viittaavat siihen, että sota tulee jatkumaan vielä pitkään, elleivät rauhanneuvottelut tuota toivottua tulosta. Donetskin miljoonakaupungin valtaaminen kaupunkisotineen ei missään nimessä tule olemaan lastenleikkiä heikosti johdetuille, koviakin tappioita kärsineille Ukrainan joukoille. Ylipäänsä Donetskia ei ole vielä onnistuttu täydellisesti piirittämään mm. kaupunkiin johtavan tärkeimmän moottoritien ollessa kaupungissa olevien länsimaalaisten toimittajien mukaan yhä kapinallisten hallussa.

Helsingin Sanomat esittää jutussaan myös muita vaihtoehtoja, jotka ovat luonnollisesti yhtälailla silkkaa spekulaatiota. Koska Sanomavahti joutuisi vastaamaan esitettyihin spekulaatiohin omilla spekulaatioillaan, jätämme tämän episodin väliin. Kaksi eriävää arvausta on yhtä tyhjän kanssa ja toisin kuin Helsingin Sanomat, Sanomavahti pyrkii aina tukeutumaan (vastaväitteissään) faktoihin.

Helsingin Sanomat kirjoittaa:

"Tekosyynä voitaisiin käyttää vaikkapa lavastettua hyökkäystä Luhanskiin matkalla olevaa venäläistä avustussaattuetta kohtaan. Sen parempi, jos saattueen mukana on Punaisen Ristin tai Ety-järjestön väkeä."

On vähintäänkin mielenkiintoista, kuinka Helsingin Sanomille kyseinen avustussaattue (jonka tarpeellisuutta mm. Punainen Risti korosti) on yhä vain eräänlainen Troijan hevonen huolimatta Ukrainan tarkastusten osoittaneen lastin olevan, yllätys-yllätys, humanitääristä apua.

Lehdelle Donbasin miljoonien hädänalaisten siviilien tilanne ei edusta minkäänlaista todellista hätää, josta olisi esimerkiksi syytä uutisoida, vaan avun tarjoaminen on vain Venäjän kavalia salajuonia. Sanomavahdin mielestä kyseinen, kautta itseriittoisen valtamedian vellonut kohu ja pitkälti teeskennelty hätäännys Venäjän avustussaattuesta on mahdollisesti lähihistorian häpeällisin sekä läpinäkyvin yhtä maata kohti suunnattu lokakampanja.

Ellei alueen siviilien tilanne todella olisi vakava, olisi Sanomavahti mitä luultavimmin nauranut itsensä hengiltä näitä uutisia seuratessa. Viis miljoonien ihmisten hädästä, jos vain on pienikin mahdollisuus saattaa Venäjä epäilyttävään valoon. Ja Venäjäähän meidän tulee pelätä eikä olla huolissaan ukrainalaissiviilien pärjäämisestä. "Daah", vastaisi jo aikaa sitten teini-iän ohittanut Helsingin Sanomatkin.

Helsingin Sanomat kirjoittaa:

"Pessimismiin on syynsä, sillä tilanne on räjähdysherkkä. Ensinnäkin venäläiset avustusrekat varmistuivat perjantaina Ukrainan rajavartioston, tullin ja Punaisen Ristin tarkastuksessa puolityhjiksi, joten epäilykset avustusoperaation tarkoitusperistä lisääntyivät."

Tässä kohtaa Helsingin Sanomat yrittää nolosti perustella omaa pelkokampanjaansa. Tilanne on lehden mukaan "räjähdysherkkä" - ehkä viitaten Ukrainan "tuhoamaan" mielikuvitussaattueeseen. Lisäksi rekat paljastuivat puolityhjiksi. Näin siitäkin huolimatta, etteivät mainitut tahot itse ole informoineet tällaisesta suoraan, vaan Helsingin Sanomat kaikesta päätellen luottaa väitteessään muutamiin netistä löytyviin valokuviin muutamista avatuista rekoista. Muutaman valokuvan perusteella ei pitäisi ulottaa väittämää koskemaan kaikkia, lähes 300 rekkaa, mutta sehän ei Helsingin Sanomia estä. Sen sijaan Helsingin Sanomat ei syystä tai toisesta halunnut kertoa lukijoilleen lastin todella todetun humanitääriseksi avuksi - olivat rekat sitten puolittain täytettyjä tai eivät.

Lisäksi voisi kysyä, millä tavoin puolittain täytetty rekka voisi edesauttaa Venäjää Helsingin Sanomien väittämässä sotilaallisen väliintulon rakentamisessa. Vai olisiko kyse kuitenkin ennemminkin rekkojen suurimmasta sallitusta lastauspainosta Ukrainan huonokuntoisia, mäkisiä teitä ja siltoja ajatellen, jonka vuoksi materiaalista riippuen osa rekoista on täydempiä kuin toiset? Näin asiaa selittää eräs saattueen kuljettajista.

Helsingin Sanomat päättää:

"Avustussaattuetta Venäjän ja Ukrainan kapina-alueen rajalle seuranneet toimittajat kertoivat perjantain vastaisena yönä yli 20 panssariajoneuvon siirtymisestä rajan yli Ukrainan puolelle."

Kyseinen paljastushan tarjoiltiin maailmalle ilman minkäänlaista todistusaineistoa. Kaksi brittitoimittajaa, jotka twiittailivat Venäjän puolelta avustussaattueen liikkeistä höystettyinä usein valokuvin, eivät yllättäen saaneet yhtäkään valokuvaa tästä väitetystä rajan ylityksestä.

Ja kuten Sanomavahti kertoi heti aluksi, tätä väitettyä silminäkijähavaintoa ei ole pystytty todentamaan millään tavoin. Jo mainittujen WSJ:n ja Yhdysvaltojen lisäksi jopa WikiLeaks kyseenalaisti kyseisten toimittajien väittämän Twitter-tilinsä kautta. Ikävä kyllä silminnäkijöinä väitetysti olleet toimittajat eivät vastanneet WikiLeaksille mitään, kuten eivät ole suostuneet vastaamaan muillekaan. Helsingin Sanomilla ei tunnetusti ole juurikaan kriteerejä käyttämiensä lähteiden suhteen: melkolailla mikä tahansa kelpaa lehdelle, jos se vain istuu haluttuun viestiin. Näin siis tällakin kertaa.

Olisi mielenkiintoista nähdä Helsingin Sanomilta lähteidensä suhteen samaa lähdekriittisyyttä, kuin mitä lehti esittää Venäjän mediaa kohtaan. Jo tätä yksinkertaista ohjetta noudattamalla lehti välttäisi jatkuvat kompurointinsa perusteettomiin lähteisiinsä. Toki kuten Sanomavahti on tuonut aiemminkin esiin, Helsingin Sanomat pyrkii avoimen Nato-myönteisenä julkaisuna edesauttamaan Nato-kannatuksen nousua Suomessa. Tällaisten ylevien tavoitteiden jalkoihin jää ikävä kyllä perinteinen journalistien lähdekriittisyys sekä tasapuolisen uutisoinnin ihanne.

Mutkat suoriksi, sano Helsingin Sanomat, kun Venäjällä pelotteli

Sanomavahdin ei ollut alun alkaen tarkoitus olla mikään tiiviiseen tahtiin uusia blogitekstejä tuottava sivusto, vaan hieman harvemmin päivittyvä Helsingin Sanomien uutisointiin keskittyvä blogi. On kuitenkin osoittautunut kesähelteiden pehmentäneen Helsingin Sanomien toimituksen päät siihen malliin, että Helsingin Sanomien objektiivisuutta ja hyvän journalismin periaatteita halventavia juttuja tulee nyt käytännössä päivittäin. Yhteistä näille tuntuu olevan Venäjän pelon synnyttäminen, tai ikävä kyllä ennemminkin sen ylläpitäminen. Tämän takana on luonnollisesti Helsingin Sanomien avoin Nato-myönteisyys. Joten käydäänpä jälleen lehden tuore juttu läpi kriittisen kamman avulla.

Helsingin Sanomat otsikoi:

"Nato: Venäjän sotilaallinen väliintulo Ukrainassa hyvin todennäköistä"

Lehden tarjoamassa haastatteluvideossa Rasmussen kertoo näkemyksensä, jonka mukaan on mahdollista tai peräti todennäköistä, että Venäjä käyttää humanitääristä apua tekosyynä sotilaalliselle väliintulolle Ukrainaan. Tämä analyysin tarjoaa Helsingin Sanomien lukijoille sama henkilö, joka kertoi taannoin Venäjän pyörittävän mm. Greenpeacea omien kaasupoliittisten etujensa pohjalta. Ikävä kyllä kyseinen tiedonanto jäi Helsingin Sanomilta uutisoimatta, vaikka lehti muuten tuntuu uutisoivan lähes kaiken Rasmussenin sanoman.

Helsingin Sanomat jatkaa vakuutteluaan lehdelle ominaisen, nimettömäksi jätetyn lähteen muodossa:

"Ukrainan armeijan edustajan mukaan Venäjä on koonnut 45 000 sotilaan joukot Ukrainan vastaiselle rajalle. Edustajan mukaan Venäjällä olisi rajalla myös runsaasti raskasta sotakalustoa, kuten tankkeja, ohjusjärjestelmiä ja sotilaskoneita."

Kuten Helsingin Sanomat itse jutussaan toteaa, Nato arvioi Venäjän joukkoja olleen vajaa viikko sitten rajalla noin 20000. Sen sijaan joku Ukrainassa on nyt sanonut joukkoja olevan peräti 45000. Kuka näin sanoi, jää ainakin lehden lukijalle täydelliseksi mysteeriksi.

Lisäksi on vaikea arvioida kuinka luotettavina ukrainalaislähteitä tulisi ylipäätään pitää, kun jopa Ukrainan parlamentin puhemies Alexander Turchynov on kertonut maansa tiedusteluviranomaisten toistuvasti antaneen paikkansapitämätöntä tietoa Venäjän mahdollisista aikeista. Tämän lisäksi Venäjä itse on kiistänyt Naton väitteet.

Venäjän suora kiistäminen on toki hyvin helppoa, joten Sanomavahti ei lähde pitämään Venäjänkään lausuntoa minään ehdottomana totuutena. Venäjä kuitenkin nostaa esiin pari uskottavan kuuloista vasta-argumenttia. Ensinnäkin näin nopea joukkojen lisääminen on oletettavasti hankalaa, ellei jopa mahdotonta, ja ennen kaikkea se olisi todella vaikea toteuttaa Venäjän rajoilla olevien ETYJ-edustajien huomaamatta. Kolmanneksi Venäjä vetoaa siihen, ettei mm. Avoin taivas -lentojen puitteissakaan ole tullut ilmi Naton väittämiä joukkojen keskittämisiä vasten Ukrainan rajaa.

Ylipäänsä sekä Nato, että Ukraina esittävät jälleen väittämiä, joiden tueksi eivät tarjoa minkäänlaista näyttöä. Ja jälleen kerran meidän tulisi vain uskoa, mitä meille sanotaan.

Helsingin Sanomat jatkaa:

"Venäjän presidentin avustaja sanoi aiemmin tänään, että Venäjä lähettää Ukrainaan humanitaarista apua vain, jos kaikki osapuolet suostuvat siihen. Ukraina on toistuvasti ilmaissut huolensa, että Venäjä hyökkää maahan humanitaarisen operaation varjolla. Myös monet muut länsimaiset poliitikot ovat sanoneet, että Venäjän yksipuolinen yritys lähettää Ukrainaan humanitaarista apua tulkittaisiin hyökkäykseksi."

Tämänpäiväisestä presidentin avustajan ilmoituksesta kirjoittaessaan Helsingin Sanomat yrittää ilmeisesti kiemurella eroon eilisestä uutisestaan, jonka mukaan Venäjä olisi ollut viemässä apua Ukrainaan muiden mielipiteistä välittämättä. Lehti kirjoittaa ikään kuin vasta tänään olisi selvinnyt asian todellinen laita. Näinhän asia ei kuitenkaan ollut, kuten Sanomavahti osoitti 10/8/14 kirjoituksessaan.

Huomionarvoista on myös, ettei Helsingin Sanomat kerro jutussaan siteeraamansa Putinin avustajan samaisessa infossa antamaa ilmoitusta siitä, ettei avustuskuljetuksella tule olemaan minkäänlaista armeijan saattuetta. Ehkä sen kertominen lukijoille olisi vienyt pohjaa jutun uhkaavalta viestiltä?

Helsingin Sanomien tapaa käsitellä tätä koko Venäjän vaatimaa avustusoperaatiota voisi hyvinkin pitää jopa tarkoituksellisen vääristelevänä. Venäjä kertoi hyvin selvästi alusta asti toimittavansa apua Ukrainaan vain kansainvälisen yhteistyön merkeissä, Punaisen Ristin alaisuudessa. Missään vaiheessa ei ole ollut kyse "Venäjän yksipuolisesta yrityksestä", ellei sellaiseksi tulkita Venäjän ainoana maana esiin nostamaa huolta siviilien elinolosuhteista Ukrainassa.

Tänään myös varmistui yhteisymmärryksen Ukrainan kanssa avun toimittamiseksi löytyneen. Kun kerran tämä on ollut Helsingin Sanomien toimituksen tiedossa, on erittäin omituista, ettei sitä katsota aiheelliseksi mainita tämän jutun yhteydessä, vaan se on kerrottu toisen jutun yhteydessä. 

Jälleen kerran siis Helsingin Sanomat syyllistyy äärimmäisen toispuoliseen, jopa harhaanjohtavaan uutisointiin pyrkiessään keinoilla millä hyvänsä ylläpitämään suomalaisten Venäjän pelkoa. Helsingin Sanomat ymmärtää tällaisen voivan hyvinkin nostaa kansalaisten Nato-kannatusta, kuten tuoreissa gallupeissa on havainnoitu. Sillä ei kuitenkaan ole kerta kaikkiaan mitään tekemistä hyvän journalismin tai objektiivisuuden kanssa.

Siviilien ahdinko tekosyynä Helsingin Sanomille pelotella Venäjän sotatoimilla

Tuoreessa jutussaan Helsingin Sanomat innostuu siviilien hädästä Itä-Ukrainassa, koska lehden mukaan tämä mahdollistaa Venäjän sotavoimien tunkeutumisen Ukrainaan. Aloitetaanpa otsikoinnista.

Helsingin Sanomat otsikoi:

"Venäjä vaati pikaista apua Itä-Ukrainaan - Tappiolla olevat Venäjän-mieliset kapinalliset pyysivät tulitaukoa Donetskiin"

Helsingin Sanomat antaa ymmärtää jo otsikossaan, että tämän tulitaukoehdotuksen sekä mahdollisesti Venäjän huolen taustalla olisi kapinallisten "tappiolla oleminen". On vaikea arvioida missä vaiheessa sisällissotaa Helsingin Sanomat on tulkinnut kapinallisten olleen voitolla kaikin puolin ylivoimaista vastustajaansa vastaan. Kaiken ymmärryksen mukaan Ukrainan asevoimat eivät ole missään vaiheessa olleet tappiolla, vaikka maan käynnistämät massiiviset sotatoimet itsehallintoa vaatineita alueita vastaan ovatkin sujuneet huomattavasti hitaammin kuin alunperin tavoitteeksi ilmoitettiin sekä tuottaneet jopa raskaita tappioita. Yhtä kaikki, Ukrainan armeijasta, kansalliskaartista, ja useista sisäministeriön alaisista äärioikeiston ns. puolisotilaallisista joukoista koostuva sotilaallinen voima on täysin ylivertainen Kiovan hallintoa vastustaviin kapinallisiin nähden.

Helsingin Sanomat kirjoittaa:

"Pelko Venäjän mahdollisista toimista Itä-Ukrainassa vahvistui lauantaina, kun ulkoministeri Sergei Lavrov vaati pikaista apua Itä-Ukrainaan humanitaarisen kriisin vuoksi."

Tämä on melko käsittämätön lause kaikkinensa. Helsingin Sanomien rummuttama Venäjän pelko siis vahvistui lehden toimituksessa sen jälkeen, kun Lavrov oli Kerryn kanssa puhuessaan painottanut Itä-Ukrainan humanitäärisen tilanteen vakavuutta, ja toivonut alueen siviileille pikaista apua yhteistyössä kansainvälisten toimijoiden kanssa? Onko meidän siis syytä pelätä jopa Venäjän mahdollisesti Ukrainaan toimittamaa humanitääristä apua, koska se tulisi 'rajan yli Venäjältä'?

Vai vihjaako Helsingin Sanomat kenties jostain syystä, ettei länsi mitenkään voisi suostua tällaiseen kansainväliseen avustusoperaatioon, jonka vuoksi Venäjä olisi lopulta pakotettu toimimaan itsenäisesti avun saattamiseksi tarvitsijoille? Kumpi tässä tapauksessa olisi suurempi rikollinen? Humanitäärinen kriisi ei kuitenkaan katoa silmät sulkemalla. Lisäksi on hyvä muistaa, että EU salli jäsenmaidensa toimittaa Syyrian kapinallisille mm. panssaroituja ajoneuvoja luonnollisestikaan Syyrian hyväksyntää kysymättä.

Helsingin Sanomat jatkaa:

"Länsimaat ja Ukraina pelkäävät Venäjän käyttävän siviilien ahdinkoa tekosyynä rajan yli tunkeutumiselle."

Kuten todettua, Venäjä on tosiaan tarjoutunut kuljettamaan yhteistyössä Punaisen Ristin kanssa avustustarvikkeita, kuten lääkkeitä, vettä, ja ruokaa pahoin kärsineiden alueiden ihmisille. Helsingin Sanomien tulisi pikemminkin kysyä miksei avun vaatiminen ja tarjoaminen ole muidenkin maiden prioriteettina sotilaallisen avun lähettämisen sijaan. Sen sijaan esimerkiksi YK:n huolestuneista lausunnoista poiketen, lehti kirjoittaa kuin mitään todellista hätää ei olisi olemassakaan.

Helsingin Sanomille tämä kaikki edustaa vain Venäjän salakavalaa juonta "tunkeutua yli rajan". Vaikka mm. kansainvälinen Punainen Risti korostaa lausunnossaan tilanteen vaativan nykyistä suurempia ponnisteluja hädänalaisten auttamiseksi (Ukrainan omat toimet eivät siis riitä), tulee Venäjän kehoitus avun lisäämiseksi nähdä lehden mielestä hyvin epäilyttävässä valossa. Miksi ihmeessä ketään muka kiinnostaisi ukrainalaissiviilien hätä? Eihän Helsingin Sanomiakaan kiinnosta muut kuin ukrainalaissotilaiden kuolemat.

Helsingin Sanomat kirjoittaa:

"Samaan aikaan Venäjän-mieliset kapinalliset ehdottivat tulitaukoa Donetskiin, jossa he ovat joutuneet Ukrainan armeijan saartamiksi."

Kuten Helsingin Sanomat jutun otsikossaan antaa olettaa, tämä tulitaukoehdotus tulisi ilmeisesti nähdä vain merkkinä kapinallisten hädästä, vaikka se on täsmälleen sitä mistä Kerry ja Lavrov olivat edellisissä keskusteluissaan vajaa kaksi viikkoa sitten yksimielisiä. Ikävä kyllä humanitäärisen kriisin olemassaolon kiistänyt Ukraina kerkesi jo ilmoittamaan, etteivät suostu tulitaukoehdotukseen, sekä toistivat epärealistisen vaatimuksensa kapinallisten täydellisestä antautumisesta.

Helsingin Sanomille lähteeksi kelvannut Zahartsenkon lausunto korostaa nimenomaan piirityksen myötä pahenevaa siviilien tilannetta. Hän tuo ilmi, ettei piiritykseen oletettavasti jo pitkän aikaa valmistautuneilla kapinallisjoukoilla (huom. Sanomavahdin oletus) ole mainittavaa hätää, mutta uskoo siviilien tilanteen pahenevan katastrofaaliseksi piirityksen myötä, eikä humanitäärisiä käytäviä miljoonakaupungin siviilien poistumisen turvaamiseksi ole luotu. Tämän lisäksi Zahartsenko kertoo, ettei kaupunkiin saada tällä hetkellä toimitettua riittävästi lääkkeitä eikä ruokaa. Myös vesi on monin osin kaupunkia katki. Näiden syiden vuoksi Zahartsenko kertoo olevansa valmis tulitaukoon.

Sen sijaan, että Helsingin Sanomat näkisi tulitaukoehdotuksessa jonkinlaista toivonkipinää edes tilanteen tilapäiseksi rauhoittamiseksi, tai kertoisi tulitauon olevan myös Yhdysvaltojen toive, vaikuttaa lehti olevan täydellisesti Ukrainan raportoiman sotamenestyksen huumassa eikä näe Donetskin siviilien tilannetta tulitaukoa vaativana.

Piti Zahartsenkon lausuntoa kuinka uskottavana tahansa, jokainen varmasti ymmärtää jo tällä hetkellä raskaiden pommitusten kohteena olevan miljoonakaupungin piirittämisen voivan johtaa todella vakaviin seurauksiin nimenomaan siviilien näkökulmasta katsottuna, kuten mm. YK varoittaa. Erityisesti Zahartsenkon peräänkuuluttamien humanitääristen käytävien luominen sekä veden saannin turvaaminen olisi ensiarvoisen tärkeää.

Sanomavahti uskoo ehkä naiivistikin, että jos Venäjä todella olisi aikeissa tulla rajan yli Ukrainan sotilaallisen voiman kukistaminen tavoitteenaan, se tuskin tekee sitä ambulanssien ja hätäapurekkojen voimin, yhteistyössä Punaisen Ristin kanssa.

Päivitys blogitekstiin 11.8.14: Tuoreiden uutisten mukaan Venäjä todella on tulossa rajan yli, kuten Helsingin Sanomat pelkäsi. Kyseinen rajan ylittävä avustusoperaatio toteutetaan yhteistyössä Ukrainan, Venäjän, sekä Punaisen Ristin kanssa. Lisäksi Sanomavahti huomasi Helsingin Sanomien lisänneen äskettäin juttuunsa kuvitukseksi kuvan sähköttömästä ja kaasuttomasta Popasnajan taajamasta.

Helsingin Sanomien uhmakas ja arvaamaton pääkirjoitus

Helsingin Sanomat valottaa tuoreessa pääkirjoituksessaan Venäjän langettamien pakotteiden taustoja lehdelle ominaiseen tyyliinsä. Venäjä on uhmakas ja arvaamaton, alleviivaa Helsingin Sanomat.

Helsingin Sanomat aloittaa:

"On käynyt selväksi, etteivät lännen pakotteet ainakaan vielä tehoa. Venäjä ei ole muuttanut politiikkaansa Ukrainan suhteen."

Tämä on täysin totta. Lännen pakotteet eivät toimi. EU:lla ei yksinkertaisesti ole itsellään varaa sellaisiin pakotteisiin, jotka todella tuntuisivat Venäjällä asti. Monille isoille EU-maille Venäjän kauppa on ensiarvoisen tärkeää.

Venäjä ei ole myöskään muuttanut Ukrainan politiikkaansa. Venäjä korostaa yhä neuvottelujen välttämättömyyttä, tulitauon välitöntä voimaan saattamista, lännen roolia Ukrainan johdon valtuuttamien sotatoimien hillitsevänä tekijänä, sekä humanitäärisen kriisin välitöntä uhkaa ja sen torjumista. Venäjä on myös itse pyytänyt ETYJin edustajia tarkkailemaan rajaansa, jonka yli erityisesti Yhdysvallat on toistuvasti syyttänyt Venäjän lähettävän aseita ja miehiä Ukrainaan.

Toistaiseksi näiden yhdysvaltalaisväitteiden tueksi ei ole kyetty esittämään minkäänlaisia todisteita eikä syystä tai toisesta ainakaan Helsingin Sanomia moinen todisteiden uupuminen ole haitannut millään tavoin. Kun puoli on valittu, se on valittu. Objektiivinen uutisointi on slogani mainoksia varten. Helsingin Sanomien olisikin ehkä syytä pohtia minkälaisia konkreettisia muutoksia lehti peräänkuuluttaa Venäjän Ukrainan politiikkaan - siis todennettujen faktojen valossa. Hyvälle journalismille ominaista on välttää perättömien, varmistusta vailla olevien huhujen uutisoiminen ikään kuin todeksi osoitettuina tietoina.

Helsingin Sanomat kirjoittaa:

"Koko ajan on varauduttava myös Venäjän ja Ukrainan väliseen avoimeen sotaan."

Sanomavahti ei aivan ymmärrä miksi Helsingin Sanomat halusi ujuttaa juttuunsa myös tällaisen aspektin yhden irrallisen lauseen muodossa. Onko kyse lehden avoimen Nato-myönteisistä kannoista, ja sota Ukrainassa nähdäänkin tilaisuutena rummuttaa hieman Venäjän pelkoa suomalaisiin? Siksikö olisi koko ajan varauduttava sotaan? Ja vieläpä avoimeen sellaiseen Helsingin Sanomien vihjatessa Venäjän käyvän jo sotaa Ukrainassa. Mihin tämä syytös perustuu, ei selviä Sanomavahdille. Ilmeisesti kyse on lähinnä uskon asiasta. Ja Helsingin Sanomathan uskoo.

Toistaiseksi mikään ei viittaa Venäjällä olevan haluja puuttua sotilaallisesti Itä-Ukrainan tilanteeseen, eikä edes aseviennistä yli rajan ole olemassa minkäänlaisia todisteita. Jos ja kun todisteita ei ole, ei pitäisi julistaa tuomiotakaan. Siinä missä länsimaat, erityisesti Nato-sellaiset, pohtivat jatkuvasti erilaisen Ukrainan sotavoimia hyödyttävän avun toimittamista Ukrainaan tai ovat sitä jo toimittaneet, on Venäjä toistuvasti painottanut neuvottelujen sekä kansainvälisen yhteisön yhteisten ponnistelujen tärkeyttä tilanteen rauhoittamiseksi.

Helsingin Sanomat kirjoittaa:

"On mahdollista, että Venäjä pyrkii yhä jonkinlaiseen sopuun ja bluffaa kovilla vastapakotteilla, koska ei halua näyttää heikolta."

On siis peräti mahdollista, että Venäjä pyrkii jonkinlaiseen sopuun, kertoo Helsingin Sanomat. Ilmeisesti Venäjän toistuvat viestit heidän halukkuudestaan ylläpitää hyvät länsisuhteet sekä mahdollisuus avoimelle dialogille ovat Helsingin Sanomille viesti jostain aivan muusta kuin halusta sopuun. Samoin Venäjän pitkään jatkunut kärsivällisyys länsimaiden pakotteiden edessä ennen vastapakotteita oli ilmeisesti kieroa Venäjän "bluffia".

Helsingin Sanomat jatkaa:

"Mutta on myös mahdollista, että Venäjän johto on valmis eristämään maata lännestä pysyvämmin. Presidentti Vladimir Putin on sanonut rakentavansa vastavoimaa liberaalille lännelle ja korostanut kansallisen identiteetin merkitystä."

Tässä kohtaa Helsingin Sanomat kompastuukin jo kunnolla. Venäjä ei ole missään vaiheessa ilmoittanut olevansa "valmis eristämään maan lännestä", eikä edes vihjannut moista. Kuten todettua, Venäjä on toistuvasti ilmaissut toivovansa hyviä suhteita länteen, sekä painottanut suhteen tärkeyttä molemmille osapuolille. Sen sijaan länsimaat itse ovat viime aikoina pyrkineet määrätietoisesti eristämään Venäjän lännestä mm. lukuisten pakotteiden sekä äärimmäisen syyllistävien puheenvuorojen muodossa. Yhdysvallat mm. kertoi 8.8.14 suhtautuvansa Venäjän mahdollisesti Ukrainalle tarjoamaan humanitäärisen apuun Venäjän suorittamana Ukrainan "invaasiona", jonka lisäksi Nato ilmoitti jokin aika sitten Venäjän olevan heille nyt vihollinen. Ironista on, että lännen Venäjälle asettamat pakotteet ovat vain vauhdittaneet Venäjän jo ennen Ukrainan tilanteen eskaloitumista alkanutta erkaantumista Yhdysvalloille elintärkestä dollarikaupasta, kuten mm. Bloomberg huomioi.

Lisäksi on huomioitava, ettei Putin ole sanonut rakentavansa vastavoimaa "liberaalille lännelle". Sanomavahdille jää ylipäänsä epäselväksi tämän väitteen lähde, koska Helsingin Sanomille tuttuun tyyliin väitteet esitetään ilman minkäänlaisia lähdeviitteitä.

Venäjä on yhdessä Brasilian, Kiinan, Intian sekä Etelä-Afrikan kanssa luonut BRICS-maiden liiton, jonka tavoitteena on haastaa länsi- ja dollarivetoisten talousliittojen ylivalta, sekä juuri luodun Kiinan juania valuuttana käyttävän BRICS-pankin kautta synnyttää vastavoima IMF:lle ja Maailmanpankille. Jos siis halutaan puhua liberalismin vastaisuudesta, pitäisi sanan eteen lisätä etuliite "uus-". Helsingin Sanomat kuitenkin haluaa antaa kuvan Venäjästä maana, jossa karsastetaan länsimaista liberalismia niin paljon, että sille rakennetaan valtiojohtoisesti vastavoimaa.

Tätä korostaakseen Helsingin Sanomat kirjoittaa seuraavaksi:

"Nyt Venäjä on päivä päivältä autoritaarisempi maa, jossa kansallismielisyys on vallannut koko poliittisen tilan."

Tämä tyyli on Helsingin Sanomille hyvin ominaista. Esitetään epämääräinen väittämä, jota ei vaivauduta perustelemaan mitenkään. Venäjä on "päivä päivältä autoritaarisempi maa" ja sillä selvä. Sanomavahti jää arvuuttelemaan millä tapaa tällainen edustaa hyvää journalismia, kun Helsingin Sanomat jo jatkaa:

"Propagandalla, Krimin miehityksellä ja julkisen sektorin palkankorotuksilla huippulukuihin innostettu Putinin kansansuosio tukee tätä kehitystä. Hurja suosio toisaalta myös pienentää Putinin tilaa kompromissiin lännen kanssa, sillä yllytetty kansallismielisyys ei salli pehmoilua."


Helsingin Sanomat on siis yhä vakuuttunut Venäjän mediassa jylläävästä propagandasta, jota vastaan kansalaiset ovat täysin voimattomia. Sanomavahti osoitti kuitenkin heinäkuussa Helsingin Sanomien olevan täysin impotentti arvostelemaan venäläisiä tiedoitusvälineitä syyllistyessään itse käytännössä kaikkeen mistä venäläisiä kollegoitaan syyttää. On melko hellyyttävä ajatus, että Helsingin Sanomien toimituksessa todella uskotaan vakaasti 144 miljoonan venäläisen olevan täysin Putinin aivopesemiä ressukoita, jotka eivät kykene ymmärtämään omaa parastaan.

Ja koska Putin on nyt suositumpi kuin koskaan, Sanoma-konsernin omistaman Moscow Times -lehden uutisoiman tuoreen gallupin mukaan kannatus on peräti 87 %, päättelee Helsingin Sanomat Putinin tilanteen olevan erityisen tukala. Tämä on mielenkiintoinen väittämä lehdeltä ottaen huomioon samassa jutussa esitetyt vihjailut propagandan alistamista venäläisistä. Tämän logiikan mukaanhan Putin voisi tehdä mitä tahansa ilman, että se vaikuttaisi hänen kannatukseensa ainakaan negatiivisesti. Sanomavahti on toki aiemminkin huomauttanut, ettei logiikka ole Helsingin Sanomien vahvin puoli. Tärkeintä on lehden antama viesti, ei sen paikkansapitävyys.

Helsingin Sanomat päättää:

"Joka tapauksella Suomella on nyt aiempaa arvaamattomampi ja uhmakkaampi naapuri pääosapuolena kiristyvässä kansainvälisessä tilanteessa."


Toisinaan tuntuu typerältä toistella tämän olevan hyvin tyypillistä Helsingin Sanomille, mutta ikävä kyllä tätä tosiasiaa on vaikea ohittaakaan. Venäjä on nyt siis aiemmin varoittamansa vastapakotteet julkistettuaan "aiempaa arvaamattomampi ja uhmakkaampi". Kun EU ja Yhdysvallat ovat asettaneet pakotteita Venäjälle kierros kierroksen perään, ovatko hekin käyttäytyneet uhmakkaasti ja arvaamattomasti? Eivät tietenkään. Helsingin Sanomat on koostanut pakotteista artikkeleja, joissa pakotteet on tuotu esiin välttämättöminä ja loogisina toimenpiteitä Ukrainan turvaamiseksi. Vaikka lehti siis itsekin myöntää, ettei niillä ole ollut vaikutusta.

Helsingin Sanomien maailmassa vain Venäjä on uhmakas ja arvaamaton. Ilman uhmakasta ja arvaamatonta naapuria Nato-kannatuksen pienoinen nousu saattaisi katketa. Ja sitähän Helsingin Sanomat ei halua.

Ukrainassa kuollut jopa 20 ihmistä

Tavoistaan poiketen Helsingin Sanomat korostaa Ukrainan sodan tragediaa ja inhimillistä kärsimystä tuoreessa jutussaan kertoen jopa 20 ihmisen kuolleen toissayön väkivaltaisuuksissa. Koska kyse on Helsingin Sanomista, ei uutinen kuitenkaan tälläkään kertaa koske siviilien kuolemia tai kärsimyksiä, vaan lehti keskittyy jutussaan ainoastaan Ukrainan television raportoimiin kaatuneisiin sotilaisiin.

Helsingin Sanomat kirjoittaa:

"Ukrainalainen televisiokanava kertoi perjantaina, että 20 sotilasta olisi kuollut Venäjän-mielisten separatistien iskussa yöllä Itä-Ukrainassa. [...] AFP:n mukaan Ukrainan armeijan puhemies kertoi, että yön aikana oli saanut surmansa 14 henkilöä, joista 10 olisi ollut maan sotilaita."

Eli YK:n raportoimat sadat siviiliuhrit tai esimerkiksi vain päivää aiemmin Reutersin raportoimat Ukrainan pommituksissa kuolleet lukuisat siviilit eivät ole Helsingin Sanomille uutinen, mutta ukrainalaissotilaiden kuoleminen on. Sanomavahti haluaa tässä kohtaa korostaa myös ukrainalaissotilaiden kuolemien olevan tragedia monen heistä ollessa ukrainalaismedian mukaan sotaan vastentahtoisesti värvättyjä, oman onnensa nojaan jätettyjä miehiä, mutta objektiivinen uutisointi vaatisi tasapuolisuutta, johon Helsingin Sanomat ei näytä uutisoinnissaan edes haluavan pyrkiä.

Merkillepantavaa on sen sijaan kuinka Helsingin Sanomat pyrkii hienovaraisesti luomaan jutussaan kuvan pahaa-aavistamattomista, tulitaukoa viettävistä ukrainalaissotilaista, jotka syyttä suotta joutuivat kapinallisten aggression kohteeksi. Helsingin Sanomien maalailuista poiketen Ukrainan valtion uutistoimisto ei tee asiasta sen suurempaa numeroa tietäen varsin hyvin julistamansa tulitauon olleen yöllä jo ohi. Lisäksi on ehkä syytä mainita, että kyseisen taistelun tapahtumapaikka on noin 30 kilometrin päässä MH17-turmapaikasta. Toki "lähellä" on suhteellinen käsite, se on Sanomavahdinkin myönnettävä.

Helsingin Sanomat korostaa:

"Ukrainan armeija ilmoitti torstaina pitävänsä päivän mittaisen tauon taisteluissa Itä-Ukrainassa."

Tähän mm. YK:n turvallisuusneuvoston ja G7-maiden vaatimukseen Ukraina suostui lopulta vasta Yhdysvaltojen John Kerryn tavattua Ukrainan ulkoministerin. Mielenkiintoiseksi Helsingin Sanomien kannalta tämän Ukrainan ilmoittaman päivän tulitaukon tekee lehden jutussaan käyttämä kuva, jonka kuvatekstistä käy ilmi Ukrainan jatkaneen sotatoimia torstaina. Siis huolimatta itse ilmoittamastaan tulitauosta. Tätä seikkaa ei Helsingin Sanomat kuitenkaan lähde jutussaan selittämään.

Koska käytännössä päivittäisten siviiliuhrien sijaan Helsingin Sanomat halusi kirjoittaa jälleen uuden jutun sodassa kuolleista ukrainalaissotilaista, on lehdellä ilmeisimminkin hyvät perustelut sille miksi heille uutisarvoisia kuolemia ovat vain ukrainalaissotilaat. Sanomavahdille nämä perustelut eivät ole selvinneet. Onko lehden valitsema näkökulma mahdollisesti tulkittava siten, että Helsingin Sanomille ukrainalaissotilaan oikeus elää on tavallista ukrainalaista merkittävämpi? Lehden uutisointia seuratessa tältä päätelmältä on vaikea välttyä.

Propaganda elää vain Venäjällä, uutisoi Helsingin Sanomat

Helsingin Sanomat käy jälleen tuoreessa analyysissaan hyökkäykseen Venäjän yksipuoliseksi julistamaansa mediaa vastaan otsikolla "Venäjä luo propagandalla oman todellisuutensa". Vaikka kyseinen juttu on pääasiassa mielipidekirjoitus, käy Sanomavahti sen päällisin puolin läpi osoittaakseen kuinka heikolla pohjalla Helsingin Sanomien esittämä arvostelu on.

Heti alkuun Helsingin Sanomat kirjoittaa:
  
"Venäläismediassa totuus on varsin venyvä käsite. Kansa kuitenkin uskoo valtiollisten televisiokanavien levittämiin uutisiin."

Näin voi hyvinkin olla. Medioissa totuus on usein varsin venyvä käsite, jonka lisäksi valtiollinen media tuntuu uskottavalta. Meillä Suomessakin valtiollinen televisiokanava YLE on selvästi luotetuin uutislähde Helsingin Sanomien jäädessä kauas taakse. Ylipäänsä kyseenalaistamaton luotto mediaan on ennen kaikkea suomalainen piirre, jonka vuoksi Helsingin Sanomille ehkä onkin niin ihmeellistä huomata, etteivät kaikki kansat jaa samaa asennetta.

Helsingin Sanomat korostaa näkemystään tarjoamalla tilastotietoa:

"Peräti 70 prosenttia vastaajista ilmoittaa luottavansa valtakunnallisiiin tiedotusvälineisiin."

Siis peräti 70 prosenttia venäläisistä luottaa valtakunnallisiin tiedoitusvälineisiin. Tämähän kuulostaa huolestuttavalta. Siis selvä enemmistö luottaa valtakunnalliseen mediaan. Miten tämä vertautuu meihin suomalaisiin, propagandalle täydellisen immuuneihin ihmisiin?

Tuoreimman suomalaiskyselyn mukaan viittä suurinta mediaamme pitää luotettavina keskiarvoisesti 79 prosenttia vastaajista. Ilman Helsingin Sanomien heikkoja luotettavuuslukuja lukema olisi vielä huomattavasti korkeampi. Suomalaiset siis luottavat tiedoitusvälineisiin huomattavasti venäläisiä enemmän. Tästä huolimatta Helsingin Sanomat luo artikkelillaan lukijoilleen aivan oman todellisuutensa onnettoman mediauskovaisista venäläisistä.

Jatketaanpa artikkelin läpikäymistä. Helsingin Sanomat kirjoittaa seuraavaksi läpi juttunsa lainaaman, ilmeisen objektiivisena pitämänsä yhdysvaltalaisen Carnegie-ajatushautomon edustajan suulla seuraavaa:

"Uutiset eivät haasta heidän maailmankuvaansa siitä, että länsi on vihollinen ja haluaa vahingoittaa Venäjää."

Propagandan riivaamat venäläiset eivät siis jostain syystä suostu näkemään mm. Venäjään välinsä katkaisseen sotilasliitto Naton lupausten vastaista Itä-Eurooppaan laajentumista ystävällisenä eleenä, kuten eivät myöskään lännen asettamia jatkuvia talouspakotteita. Kun muistelee miten Suomessa suhtaudutaan vahingossa tapahtuneisiin Venäjän ylilentoihin tai edes tulliasemien hetkellisiin sulkemisiin, on melko mielenkiintoista lähteä syyttämään venäläisiä ylireagoinnista. Se ei kuitenkaan estä Helsingin Sanomia.

Helsingin Sanomat viittaa seuraavaksi johonkin Internetistä löytyvään sivustoon, jonne on koottu  Venäjän medioissa ja sosiaalisessa mediassa esiintyneitä, paikkaansapitämättömiä kuvia. Siitä kuinka vakavista virheistä tai peräti suoranaisesta propagandasta on kyse, emme saa käsitystä, sillä Helsingin Sanomat ei kerro lukijoilleen sivustosta tämän enempää.

Helsingin Sanomat ei myöskään halua muistella esimerkiksi CNN:n esittämää Syyria-videota, jonka kanava väitti kuvatun Ukrainassa tai lukuisia muita länsimedian lipsahduksia. Vain venäläisten näkökulma on propagandaa, viestittää Helsingin Sanomat.

Ilmeisesti tästä syystä lehteä huolettaa myös suositussa venäläisessä viikottaisohjelmassa näytetty tunnin raportti Ukrainan sodasta "ruumiineen, tuhottuine taloineen, aseineen, sotilaineen, sekä sotilaskarkureineen". Jos tämä kuulostaa jostain syystä propagandan sijaan lähinnä melko realistiselta kuvaukselta mistä tahansa sodasta, polkaisee Helsingin Sanomat jalalla lattiaa.

Ohjelmassa oli nimittäin lehden mukaan heitetty ilmoille myös epäilys Ukrainan mahdollisesti käyttämistä kielletyistä aseista. Oli siis tuotu julki epäily jostakin, jolle ei vielä ole varmistusta. Ja tällaiseen Helsingin Sanomat ei ikinä itse syyllistyisi. Ei edes 22.7.14 julkaisemassaan jutussa, jossa ennen alustavaakaan tutkintaa epäilee kapinallisia matkustajakoneen pudottamisesta, tai 28.7.14 uutisoidessaan Yhdysvaltojen epäilevän Venäjän mahdollisesti aikovan kuljettaa aseita Ukrainaan.

Siispä Helsingin Sanomat jatkaa:

"Slavjanskin valloittaneet ukrainalaissotilaat ristiinnaulitsivat kolmevuotiaan pikkupojan ilmoitustauluun kaupungin keskusaukiolla. Kanava ei vaivautunut todisteluun."

Kyseinen väitetty ristiinnaulitseminen oli mitä todennäköisimmin vain huhua. Sille ei ikinä löytynyt riippumatonta varmistusta. Tällaisten varmistamattomien huhujen levittämiseen ei pitäisi syyllistyä. Mutta Helsingin Sanomat syyllistyy silti.

11.7.14 Helsingin Sanomat koosti pitkän jutun kapinallisjohtaja Strelkovin väitetyistä hirmuteoista otsikolla "Kapinallisjohtaja otti mallia Stalinilta: Henki pois varkauden takia".

Jutussa väitetään suurellisesti Strelkovin teloittaneen henkilön vain pienen varkauden takia. Myös muista teloituksista vihjataan vahvasti. Mutta vaivautuuko Helsingin Sanomat venäläiskanavasta poiketen tarjoamaan todisteita väitteidensä tueksi? Ei. Sen sijaan Helsingin Sanomat kirjoittaa, ettei todisteita ole eikä väitteitä ole pystytty vahvistamaan. Se ei kuitenkaan estänyt julkaisemasta kyseistä juttua. Ehkä Helsingin Sanomille heidän viestinsä on tärkeämpää kuin viestin todenperäisyys?

Jatketaanpa vielä hetki artikkelin käsittelyä, joka hämmentävässä yksisilmäisyydessään vaatisi läpikäymistä rivi kerrallaan. Siihen Sanomavahti ei kuitenkaan nyt ryhdy. Sen sijaan käymme läpi vielä erään mielenkiintoisen kohdan.

Helsingin Sanomat kirjoittaa:

"...kerrataan uutistoimisto Ria Novostin uutinen, jossa nimettömään lähteeseen viitaten kerrottiin Ukrainan pitämästä rakettiharjoituksesta Donetskin alueella juuri matkustajakoneturman aikaan."

Tässä kohtaa Helsingin Sanomat yrittää ilmeisesti kritisoida nimettömien lähteiden käyttöä, ja onkin oikeassa. Nimettömät lähteet ovat erittäin ongelmallisia uskottavuuden kannalta. Kukaan ei voi tarkistaa nimettömänä esitettyjen väittämien todenperäisyyttä.

Toki Helsingin Sanomien kritiikki olisi uskottavampaa, jos lehti itse ei olisi toistuvasti syyllistynyt samaan. Koska vastaava toiminta on Helsingin Sanomille todella kovin yleistä, Sanomavahti tarjoaa tästä vain muutaman esimerkin viimeksi kuluneiden 10 päivän ajalta: "nimettömänä kommentoinut yhdysvaltalaisviranomainen", "nimettömien amerikkalaislähteiden mukaan", ja "nimettöminä pysyttelevät amerikkalaisviranomaiset".

Journalistien yleensä karsastamat nimettömät lähteet ovat siis Helsingin Sanomien erityisessä suosiossa. Tätä taustaa vasten onkin varsin erikoista kritisoida muita vastaavista heikkouksista.

Jos ja kun Helsingin Sanomat syyllistyy itse kaikkeen mistä venäläismediaa syyttää, tuleeko silti vain venäläistahoja syyttää propagandasta? Helsingin Sanomien vastaus on selvä: Kyllä. Ja sitä ei tarvitse perustella.

Suomalaisupseeri tyrmistyi - Sanomavahti jakaa tunteen

Helsingin Sanomat uutisoi tänään kapteeniluutnantti, "somesotilas" James Mashirin blogikirjoitukseen perustuvan artikkelin otsikolla "Suomalaisupseeri tyrmistyi Venäjän ontuvasta sotapropagandasta".

Sanomavahti voisi toki ihmetellä millä perusteilla Helsingin Sanomat on valinnut juuri tämän kyseisen bloggaajan blogin juttunsa aiheeksi useiden, päinvastaisia väittämiä esittäneiden blogien sijaan, mutta sivuutamme tämän nyt ja katsomme mitä Helsingin Sanomilla on tarjota tämän yhden blogin pohjalta. Sanomavahti ei ryhdy käymään läpi koko Mashirin blogikirjoitusta, vaan keskittyy nimenomaan Helsingin Sanomien artikkeliin aiheesta.

Helsingin Sanomat kirjoittaa:

"Mashiri kertoo blogissaan muun muassa kuvasta, jossa Venäjän mukaan kuljetetaan ilmatorjuntaohjusjärjestelmä BUK-M1:n ohjuslavettia "Ukrainan asevoimien hallussa olevalla alueella". Todellisuudessa kuva on otettu aivan muualta."

Helsingin Sanomat siis kertoo kyseisen bloggaajan kertoneen jonkin epämääräisen videon kuvatun todellisuudessa muualla kuin missä Venäjä väittää sen kuvatun. Väitteestä huolimatta Helsingin Sanomat ei tarjoa jutussaan mitään tämän väitteen tueksi. Yksinkertaisen "kuva on otettu aivan muualta" pitäisi riittää meille. Ja monille se taitaa ikävä kyllä riittääkin.

Tämä ei kuitenkaan ole kyseisen artikkelin heikoin kohta. Se löytyy heti seuraavasta kappaleesta. Helsingin Sanomat kirjoittaa:

"Mashiri kiinnittää huomiota myös Venäjän väitteisiin, joiden mukaan ukrainalainen Su-25-kone ampui alas malesialaiskoneen."

Tämä on jo melkoisen nolo lipsahdus Helsingin Sanomilta, joka ei ole ilmeisestikään vaivautunut tarkistamaan väitettä. Jos katsoo läpi tämän Venäjän järjestämän tiedoitustilaisuuden MH17:sta tiimoilta, voi todeta, ettei Venäjä missään vaiheessa väitä mitä Helsingin Sanomat kirjoittaa heidän väittäneen.

Entistä nolommaksi asian tekee Helsingin Sanomien kannalta toteamus Venäjän syyllistymisestä "erittäin noloon valheeseen" Venäjän kertoessa Su-25-koneen mahdolliseksi käytännölliseksi lakikorkeudeksi saman kuin Ukrainan asevoimat itse omille koneilleen ilmoittaa. Ilmeisesti myös Ukraina itse syyllistyy erittäin noloon valheeseen, koska Helsingin Sanomat se ei voi olla.

Epämääräisen juttunsa lopuksi Helsingin Sanomat toteaa lisäksi seuraavaa:

"Venäjän valtionhallinto on toistuvasti yrittänyt muokata Ukrainan kriisin ja malesialaiskoneen putoamiseen liittyviä Wikipedia-artikkeleita noudattelemaan Moskovan näkökulmaa asioihin."

Uskon, että Sanomavahdin lisäksi myös muita lukijoita jäi häiritsemään tämä ilmoille heitetty väite, joka jälleen tarjotaan kovin ympäripyöreänä väittämänä, ja jonka todenperää lukijan on mahdotonta tarkistaa. Eikä Helsingin Sanomat katso aiheelliseksi osoittaa tämänkään väitteen todenperäisyyttä tämän laajemmin.

Venäjän sotapropaganda mahdollisesti ontuu, mutta käveleekö Helsingin Sanomatkaan aivan kahdella jalalla?