Helsingin Sanomilla jälleen viisi ässää hihassa

Helsingin Sanomat analysoi tuoreessa jutussaan Ukrainan tilannetta tyypilliseen tapaansa otsikolla "Koko korttipakka Kremlin käsissä – minkä värisuoran Putin lyö pöytään?"

Helsingin Sanomat aloittaa:

"Perjantai ei varmaankaan ollut ensimmäinen päivä, kun Ukrainan joukot onnistuivat tuhoamaan rajan takaa tulleita venäläisiä panssariajoneuvoja."

Mielenkiintoista, että Helsingin Sanomille pitäväksi todisteeksi tuhotusta venäläissaattueesta riittää Ukrainan oma ilmoitus. Siis pelkkä ilmoitus. Helsingin Sanomat ei esimerkiksi Wall Street Journalin tapaan kaipaa minkäänlaista todistusaineistoa Ukrainan esittämän väitteen tueksi.

Myöskään Helsingin Sanomien usein kiistattomana totuutena siteeraama Yhdysvallat ei ilmoituksensa mukaan kykene varmistamaan väitteitä venäläisen saattueen saapumisesta Ukrainaan, saatika sen tuhoamista. Toisin sanoen he eivät tiedä ollenkaan mistä Ukraina puhuu. Kuten Helsingin Sanomat on aiemminkin tuonut esiin, totuuden kertominen ei ole lehdelle mikään itseisarvo, vaan annettu viesti on huomattavasti merkittävämmässä asemassa lehden toimituksessa.

Helsingin Sanomat kirjoittaa:

"Seuraukset voivat tällä kertaa olla aiempaa kauaskantoisemmat, sillä pahanilmanlintujen ennustukset näyttävät toteutuvan: Ukraina on saattanut astua Venäjän virittämään ansaan, joka antaa Kremlille syyn laajamittaiseen sotilaalliseen iskuun."

Sanomavahdille jää tässä kohtaa epäselväksi mihin "pahanilmanlintuihin" ja heidän ennustuksiin Helsingin Sanomat viittaa. Joka tapauksessa mitä todennäköisimmän mielikuvitussaattueen minkäänlaista todistusaineistoa vaille jäänyt "tuhoaminen" on nyt siis vienyt Ukrainan Venäjän virittämään ansaan, joka tähtää Venäjän suorittamaan sotilaalliseen iskuun. Mielikuvitussaattueen "tuhoaminen" ilmeisesti suututti Venäjän siinä määrin, että he lähteävät nyt pelätylle kostoretkelle.

Helsingin Sanomat jatkaa:

"Kapinallisjohdon venäläisyys on vähentynyt henkilövaihdosten myötä merkittävästi. Tätä voi tulkita kolmella tavalla, joista ensimmäinen on yksinkertaisin: johto vaihtuu, koska kapinalliset ovat jääneet tappiolle."

Kuten Sanomavahti kirjoitti 10/8/14, kapinalliset tuskin ovat missään vaiheessa olleet voitolla, tai Ukrainan joukot tappiolla. Näin ollen, johto olisi vaihtunut jo ajat sitten, jos syynä olisi "tappiolla" oleminen.

Sota ei tosin myöskään suju kuten Ukraina on toivonut. Kaikki merkit viittaavat siihen, että sota tulee jatkumaan vielä pitkään, elleivät rauhanneuvottelut tuota toivottua tulosta. Donetskin miljoonakaupungin valtaaminen kaupunkisotineen ei missään nimessä tule olemaan lastenleikkiä heikosti johdetuille, koviakin tappioita kärsineille Ukrainan joukoille. Ylipäänsä Donetskia ei ole vielä onnistuttu täydellisesti piirittämään mm. kaupunkiin johtavan tärkeimmän moottoritien ollessa kaupungissa olevien länsimaalaisten toimittajien mukaan yhä kapinallisten hallussa.

Helsingin Sanomat esittää jutussaan myös muita vaihtoehtoja, jotka ovat luonnollisesti yhtälailla silkkaa spekulaatiota. Koska Sanomavahti joutuisi vastaamaan esitettyihin spekulaatiohin omilla spekulaatioillaan, jätämme tämän episodin väliin. Kaksi eriävää arvausta on yhtä tyhjän kanssa ja toisin kuin Helsingin Sanomat, Sanomavahti pyrkii aina tukeutumaan (vastaväitteissään) faktoihin.

Helsingin Sanomat kirjoittaa:

"Tekosyynä voitaisiin käyttää vaikkapa lavastettua hyökkäystä Luhanskiin matkalla olevaa venäläistä avustussaattuetta kohtaan. Sen parempi, jos saattueen mukana on Punaisen Ristin tai Ety-järjestön väkeä."

On vähintäänkin mielenkiintoista, kuinka Helsingin Sanomille kyseinen avustussaattue (jonka tarpeellisuutta mm. Punainen Risti korosti) on yhä vain eräänlainen Troijan hevonen huolimatta Ukrainan tarkastusten osoittaneen lastin olevan, yllätys-yllätys, humanitääristä apua.

Lehdelle Donbasin miljoonien hädänalaisten siviilien tilanne ei edusta minkäänlaista todellista hätää, josta olisi esimerkiksi syytä uutisoida, vaan avun tarjoaminen on vain Venäjän kavalia salajuonia. Sanomavahdin mielestä kyseinen, kautta itseriittoisen valtamedian vellonut kohu ja pitkälti teeskennelty hätäännys Venäjän avustussaattuesta on mahdollisesti lähihistorian häpeällisin sekä läpinäkyvin yhtä maata kohti suunnattu lokakampanja.

Ellei alueen siviilien tilanne todella olisi vakava, olisi Sanomavahti mitä luultavimmin nauranut itsensä hengiltä näitä uutisia seuratessa. Viis miljoonien ihmisten hädästä, jos vain on pienikin mahdollisuus saattaa Venäjä epäilyttävään valoon. Ja Venäjäähän meidän tulee pelätä eikä olla huolissaan ukrainalaissiviilien pärjäämisestä. "Daah", vastaisi jo aikaa sitten teini-iän ohittanut Helsingin Sanomatkin.

Helsingin Sanomat kirjoittaa:

"Pessimismiin on syynsä, sillä tilanne on räjähdysherkkä. Ensinnäkin venäläiset avustusrekat varmistuivat perjantaina Ukrainan rajavartioston, tullin ja Punaisen Ristin tarkastuksessa puolityhjiksi, joten epäilykset avustusoperaation tarkoitusperistä lisääntyivät."

Tässä kohtaa Helsingin Sanomat yrittää nolosti perustella omaa pelkokampanjaansa. Tilanne on lehden mukaan "räjähdysherkkä" - ehkä viitaten Ukrainan "tuhoamaan" mielikuvitussaattueeseen. Lisäksi rekat paljastuivat puolityhjiksi. Näin siitäkin huolimatta, etteivät mainitut tahot itse ole informoineet tällaisesta suoraan, vaan Helsingin Sanomat kaikesta päätellen luottaa väitteessään muutamiin netistä löytyviin valokuviin muutamista avatuista rekoista. Muutaman valokuvan perusteella ei pitäisi ulottaa väittämää koskemaan kaikkia, lähes 300 rekkaa, mutta sehän ei Helsingin Sanomia estä. Sen sijaan Helsingin Sanomat ei syystä tai toisesta halunnut kertoa lukijoilleen lastin todella todetun humanitääriseksi avuksi - olivat rekat sitten puolittain täytettyjä tai eivät.

Lisäksi voisi kysyä, millä tavoin puolittain täytetty rekka voisi edesauttaa Venäjää Helsingin Sanomien väittämässä sotilaallisen väliintulon rakentamisessa. Vai olisiko kyse kuitenkin ennemminkin rekkojen suurimmasta sallitusta lastauspainosta Ukrainan huonokuntoisia, mäkisiä teitä ja siltoja ajatellen, jonka vuoksi materiaalista riippuen osa rekoista on täydempiä kuin toiset? Näin asiaa selittää eräs saattueen kuljettajista.

Helsingin Sanomat päättää:

"Avustussaattuetta Venäjän ja Ukrainan kapina-alueen rajalle seuranneet toimittajat kertoivat perjantain vastaisena yönä yli 20 panssariajoneuvon siirtymisestä rajan yli Ukrainan puolelle."

Kyseinen paljastushan tarjoiltiin maailmalle ilman minkäänlaista todistusaineistoa. Kaksi brittitoimittajaa, jotka twiittailivat Venäjän puolelta avustussaattueen liikkeistä höystettyinä usein valokuvin, eivät yllättäen saaneet yhtäkään valokuvaa tästä väitetystä rajan ylityksestä.

Ja kuten Sanomavahti kertoi heti aluksi, tätä väitettyä silminäkijähavaintoa ei ole pystytty todentamaan millään tavoin. Jo mainittujen WSJ:n ja Yhdysvaltojen lisäksi jopa WikiLeaks kyseenalaisti kyseisten toimittajien väittämän Twitter-tilinsä kautta. Ikävä kyllä silminnäkijöinä väitetysti olleet toimittajat eivät vastanneet WikiLeaksille mitään, kuten eivät ole suostuneet vastaamaan muillekaan. Helsingin Sanomilla ei tunnetusti ole juurikaan kriteerejä käyttämiensä lähteiden suhteen: melkolailla mikä tahansa kelpaa lehdelle, jos se vain istuu haluttuun viestiin. Näin siis tällakin kertaa.

Olisi mielenkiintoista nähdä Helsingin Sanomilta lähteidensä suhteen samaa lähdekriittisyyttä, kuin mitä lehti esittää Venäjän mediaa kohtaan. Jo tätä yksinkertaista ohjetta noudattamalla lehti välttäisi jatkuvat kompurointinsa perusteettomiin lähteisiinsä. Toki kuten Sanomavahti on tuonut aiemminkin esiin, Helsingin Sanomat pyrkii avoimen Nato-myönteisenä julkaisuna edesauttamaan Nato-kannatuksen nousua Suomessa. Tällaisten ylevien tavoitteiden jalkoihin jää ikävä kyllä perinteinen journalistien lähdekriittisyys sekä tasapuolisen uutisoinnin ihanne.