Helsingin Sanomilla jälleen viisi ässää hihassa

Helsingin Sanomat analysoi tuoreessa jutussaan Ukrainan tilannetta tyypilliseen tapaansa otsikolla "Koko korttipakka Kremlin käsissä – minkä värisuoran Putin lyö pöytään?"

Helsingin Sanomat aloittaa:

"Perjantai ei varmaankaan ollut ensimmäinen päivä, kun Ukrainan joukot onnistuivat tuhoamaan rajan takaa tulleita venäläisiä panssariajoneuvoja."

Mielenkiintoista, että Helsingin Sanomille pitäväksi todisteeksi tuhotusta venäläissaattueesta riittää Ukrainan oma ilmoitus. Siis pelkkä ilmoitus. Helsingin Sanomat ei esimerkiksi Wall Street Journalin tapaan kaipaa minkäänlaista todistusaineistoa Ukrainan esittämän väitteen tueksi.

Myöskään Helsingin Sanomien usein kiistattomana totuutena siteeraama Yhdysvallat ei ilmoituksensa mukaan kykene varmistamaan väitteitä venäläisen saattueen saapumisesta Ukrainaan, saatika sen tuhoamista. Toisin sanoen he eivät tiedä ollenkaan mistä Ukraina puhuu. Kuten Helsingin Sanomat on aiemminkin tuonut esiin, totuuden kertominen ei ole lehdelle mikään itseisarvo, vaan annettu viesti on huomattavasti merkittävämmässä asemassa lehden toimituksessa.

Helsingin Sanomat kirjoittaa:

"Seuraukset voivat tällä kertaa olla aiempaa kauaskantoisemmat, sillä pahanilmanlintujen ennustukset näyttävät toteutuvan: Ukraina on saattanut astua Venäjän virittämään ansaan, joka antaa Kremlille syyn laajamittaiseen sotilaalliseen iskuun."

Sanomavahdille jää tässä kohtaa epäselväksi mihin "pahanilmanlintuihin" ja heidän ennustuksiin Helsingin Sanomat viittaa. Joka tapauksessa mitä todennäköisimmän mielikuvitussaattueen minkäänlaista todistusaineistoa vaille jäänyt "tuhoaminen" on nyt siis vienyt Ukrainan Venäjän virittämään ansaan, joka tähtää Venäjän suorittamaan sotilaalliseen iskuun. Mielikuvitussaattueen "tuhoaminen" ilmeisesti suututti Venäjän siinä määrin, että he lähteävät nyt pelätylle kostoretkelle.

Helsingin Sanomat jatkaa:

"Kapinallisjohdon venäläisyys on vähentynyt henkilövaihdosten myötä merkittävästi. Tätä voi tulkita kolmella tavalla, joista ensimmäinen on yksinkertaisin: johto vaihtuu, koska kapinalliset ovat jääneet tappiolle."

Kuten Sanomavahti kirjoitti 10/8/14, kapinalliset tuskin ovat missään vaiheessa olleet voitolla, tai Ukrainan joukot tappiolla. Näin ollen, johto olisi vaihtunut jo ajat sitten, jos syynä olisi "tappiolla" oleminen.

Sota ei tosin myöskään suju kuten Ukraina on toivonut. Kaikki merkit viittaavat siihen, että sota tulee jatkumaan vielä pitkään, elleivät rauhanneuvottelut tuota toivottua tulosta. Donetskin miljoonakaupungin valtaaminen kaupunkisotineen ei missään nimessä tule olemaan lastenleikkiä heikosti johdetuille, koviakin tappioita kärsineille Ukrainan joukoille. Ylipäänsä Donetskia ei ole vielä onnistuttu täydellisesti piirittämään mm. kaupunkiin johtavan tärkeimmän moottoritien ollessa kaupungissa olevien länsimaalaisten toimittajien mukaan yhä kapinallisten hallussa.

Helsingin Sanomat esittää jutussaan myös muita vaihtoehtoja, jotka ovat luonnollisesti yhtälailla silkkaa spekulaatiota. Koska Sanomavahti joutuisi vastaamaan esitettyihin spekulaatiohin omilla spekulaatioillaan, jätämme tämän episodin väliin. Kaksi eriävää arvausta on yhtä tyhjän kanssa ja toisin kuin Helsingin Sanomat, Sanomavahti pyrkii aina tukeutumaan (vastaväitteissään) faktoihin.

Helsingin Sanomat kirjoittaa:

"Tekosyynä voitaisiin käyttää vaikkapa lavastettua hyökkäystä Luhanskiin matkalla olevaa venäläistä avustussaattuetta kohtaan. Sen parempi, jos saattueen mukana on Punaisen Ristin tai Ety-järjestön väkeä."

On vähintäänkin mielenkiintoista, kuinka Helsingin Sanomille kyseinen avustussaattue (jonka tarpeellisuutta mm. Punainen Risti korosti) on yhä vain eräänlainen Troijan hevonen huolimatta Ukrainan tarkastusten osoittaneen lastin olevan, yllätys-yllätys, humanitääristä apua.

Lehdelle Donbasin miljoonien hädänalaisten siviilien tilanne ei edusta minkäänlaista todellista hätää, josta olisi esimerkiksi syytä uutisoida, vaan avun tarjoaminen on vain Venäjän kavalia salajuonia. Sanomavahdin mielestä kyseinen, kautta itseriittoisen valtamedian vellonut kohu ja pitkälti teeskennelty hätäännys Venäjän avustussaattuesta on mahdollisesti lähihistorian häpeällisin sekä läpinäkyvin yhtä maata kohti suunnattu lokakampanja.

Ellei alueen siviilien tilanne todella olisi vakava, olisi Sanomavahti mitä luultavimmin nauranut itsensä hengiltä näitä uutisia seuratessa. Viis miljoonien ihmisten hädästä, jos vain on pienikin mahdollisuus saattaa Venäjä epäilyttävään valoon. Ja Venäjäähän meidän tulee pelätä eikä olla huolissaan ukrainalaissiviilien pärjäämisestä. "Daah", vastaisi jo aikaa sitten teini-iän ohittanut Helsingin Sanomatkin.

Helsingin Sanomat kirjoittaa:

"Pessimismiin on syynsä, sillä tilanne on räjähdysherkkä. Ensinnäkin venäläiset avustusrekat varmistuivat perjantaina Ukrainan rajavartioston, tullin ja Punaisen Ristin tarkastuksessa puolityhjiksi, joten epäilykset avustusoperaation tarkoitusperistä lisääntyivät."

Tässä kohtaa Helsingin Sanomat yrittää nolosti perustella omaa pelkokampanjaansa. Tilanne on lehden mukaan "räjähdysherkkä" - ehkä viitaten Ukrainan "tuhoamaan" mielikuvitussaattueeseen. Lisäksi rekat paljastuivat puolityhjiksi. Näin siitäkin huolimatta, etteivät mainitut tahot itse ole informoineet tällaisesta suoraan, vaan Helsingin Sanomat kaikesta päätellen luottaa väitteessään muutamiin netistä löytyviin valokuviin muutamista avatuista rekoista. Muutaman valokuvan perusteella ei pitäisi ulottaa väittämää koskemaan kaikkia, lähes 300 rekkaa, mutta sehän ei Helsingin Sanomia estä. Sen sijaan Helsingin Sanomat ei syystä tai toisesta halunnut kertoa lukijoilleen lastin todella todetun humanitääriseksi avuksi - olivat rekat sitten puolittain täytettyjä tai eivät.

Lisäksi voisi kysyä, millä tavoin puolittain täytetty rekka voisi edesauttaa Venäjää Helsingin Sanomien väittämässä sotilaallisen väliintulon rakentamisessa. Vai olisiko kyse kuitenkin ennemminkin rekkojen suurimmasta sallitusta lastauspainosta Ukrainan huonokuntoisia, mäkisiä teitä ja siltoja ajatellen, jonka vuoksi materiaalista riippuen osa rekoista on täydempiä kuin toiset? Näin asiaa selittää eräs saattueen kuljettajista.

Helsingin Sanomat päättää:

"Avustussaattuetta Venäjän ja Ukrainan kapina-alueen rajalle seuranneet toimittajat kertoivat perjantain vastaisena yönä yli 20 panssariajoneuvon siirtymisestä rajan yli Ukrainan puolelle."

Kyseinen paljastushan tarjoiltiin maailmalle ilman minkäänlaista todistusaineistoa. Kaksi brittitoimittajaa, jotka twiittailivat Venäjän puolelta avustussaattueen liikkeistä höystettyinä usein valokuvin, eivät yllättäen saaneet yhtäkään valokuvaa tästä väitetystä rajan ylityksestä.

Ja kuten Sanomavahti kertoi heti aluksi, tätä väitettyä silminäkijähavaintoa ei ole pystytty todentamaan millään tavoin. Jo mainittujen WSJ:n ja Yhdysvaltojen lisäksi jopa WikiLeaks kyseenalaisti kyseisten toimittajien väittämän Twitter-tilinsä kautta. Ikävä kyllä silminnäkijöinä väitetysti olleet toimittajat eivät vastanneet WikiLeaksille mitään, kuten eivät ole suostuneet vastaamaan muillekaan. Helsingin Sanomilla ei tunnetusti ole juurikaan kriteerejä käyttämiensä lähteiden suhteen: melkolailla mikä tahansa kelpaa lehdelle, jos se vain istuu haluttuun viestiin. Näin siis tällakin kertaa.

Olisi mielenkiintoista nähdä Helsingin Sanomilta lähteidensä suhteen samaa lähdekriittisyyttä, kuin mitä lehti esittää Venäjän mediaa kohtaan. Jo tätä yksinkertaista ohjetta noudattamalla lehti välttäisi jatkuvat kompurointinsa perusteettomiin lähteisiinsä. Toki kuten Sanomavahti on tuonut aiemminkin esiin, Helsingin Sanomat pyrkii avoimen Nato-myönteisenä julkaisuna edesauttamaan Nato-kannatuksen nousua Suomessa. Tällaisten ylevien tavoitteiden jalkoihin jää ikävä kyllä perinteinen journalistien lähdekriittisyys sekä tasapuolisen uutisoinnin ihanne.

Mutkat suoriksi, sano Helsingin Sanomat, kun Venäjällä pelotteli

Sanomavahdin ei ollut alun alkaen tarkoitus olla mikään tiiviiseen tahtiin uusia blogitekstejä tuottava sivusto, vaan hieman harvemmin päivittyvä Helsingin Sanomien uutisointiin keskittyvä blogi. On kuitenkin osoittautunut kesähelteiden pehmentäneen Helsingin Sanomien toimituksen päät siihen malliin, että Helsingin Sanomien objektiivisuutta ja hyvän journalismin periaatteita halventavia juttuja tulee nyt käytännössä päivittäin. Yhteistä näille tuntuu olevan Venäjän pelon synnyttäminen, tai ikävä kyllä ennemminkin sen ylläpitäminen. Tämän takana on luonnollisesti Helsingin Sanomien avoin Nato-myönteisyys. Joten käydäänpä jälleen lehden tuore juttu läpi kriittisen kamman avulla.

Helsingin Sanomat otsikoi:

"Nato: Venäjän sotilaallinen väliintulo Ukrainassa hyvin todennäköistä"

Lehden tarjoamassa haastatteluvideossa Rasmussen kertoo näkemyksensä, jonka mukaan on mahdollista tai peräti todennäköistä, että Venäjä käyttää humanitääristä apua tekosyynä sotilaalliselle väliintulolle Ukrainaan. Tämä analyysin tarjoaa Helsingin Sanomien lukijoille sama henkilö, joka kertoi taannoin Venäjän pyörittävän mm. Greenpeacea omien kaasupoliittisten etujensa pohjalta. Ikävä kyllä kyseinen tiedonanto jäi Helsingin Sanomilta uutisoimatta, vaikka lehti muuten tuntuu uutisoivan lähes kaiken Rasmussenin sanoman.

Helsingin Sanomat jatkaa vakuutteluaan lehdelle ominaisen, nimettömäksi jätetyn lähteen muodossa:

"Ukrainan armeijan edustajan mukaan Venäjä on koonnut 45 000 sotilaan joukot Ukrainan vastaiselle rajalle. Edustajan mukaan Venäjällä olisi rajalla myös runsaasti raskasta sotakalustoa, kuten tankkeja, ohjusjärjestelmiä ja sotilaskoneita."

Kuten Helsingin Sanomat itse jutussaan toteaa, Nato arvioi Venäjän joukkoja olleen vajaa viikko sitten rajalla noin 20000. Sen sijaan joku Ukrainassa on nyt sanonut joukkoja olevan peräti 45000. Kuka näin sanoi, jää ainakin lehden lukijalle täydelliseksi mysteeriksi.

Lisäksi on vaikea arvioida kuinka luotettavina ukrainalaislähteitä tulisi ylipäätään pitää, kun jopa Ukrainan parlamentin puhemies Alexander Turchynov on kertonut maansa tiedusteluviranomaisten toistuvasti antaneen paikkansapitämätöntä tietoa Venäjän mahdollisista aikeista. Tämän lisäksi Venäjä itse on kiistänyt Naton väitteet.

Venäjän suora kiistäminen on toki hyvin helppoa, joten Sanomavahti ei lähde pitämään Venäjänkään lausuntoa minään ehdottomana totuutena. Venäjä kuitenkin nostaa esiin pari uskottavan kuuloista vasta-argumenttia. Ensinnäkin näin nopea joukkojen lisääminen on oletettavasti hankalaa, ellei jopa mahdotonta, ja ennen kaikkea se olisi todella vaikea toteuttaa Venäjän rajoilla olevien ETYJ-edustajien huomaamatta. Kolmanneksi Venäjä vetoaa siihen, ettei mm. Avoin taivas -lentojen puitteissakaan ole tullut ilmi Naton väittämiä joukkojen keskittämisiä vasten Ukrainan rajaa.

Ylipäänsä sekä Nato, että Ukraina esittävät jälleen väittämiä, joiden tueksi eivät tarjoa minkäänlaista näyttöä. Ja jälleen kerran meidän tulisi vain uskoa, mitä meille sanotaan.

Helsingin Sanomat jatkaa:

"Venäjän presidentin avustaja sanoi aiemmin tänään, että Venäjä lähettää Ukrainaan humanitaarista apua vain, jos kaikki osapuolet suostuvat siihen. Ukraina on toistuvasti ilmaissut huolensa, että Venäjä hyökkää maahan humanitaarisen operaation varjolla. Myös monet muut länsimaiset poliitikot ovat sanoneet, että Venäjän yksipuolinen yritys lähettää Ukrainaan humanitaarista apua tulkittaisiin hyökkäykseksi."

Tämänpäiväisestä presidentin avustajan ilmoituksesta kirjoittaessaan Helsingin Sanomat yrittää ilmeisesti kiemurella eroon eilisestä uutisestaan, jonka mukaan Venäjä olisi ollut viemässä apua Ukrainaan muiden mielipiteistä välittämättä. Lehti kirjoittaa ikään kuin vasta tänään olisi selvinnyt asian todellinen laita. Näinhän asia ei kuitenkaan ollut, kuten Sanomavahti osoitti 10/8/14 kirjoituksessaan.

Huomionarvoista on myös, ettei Helsingin Sanomat kerro jutussaan siteeraamansa Putinin avustajan samaisessa infossa antamaa ilmoitusta siitä, ettei avustuskuljetuksella tule olemaan minkäänlaista armeijan saattuetta. Ehkä sen kertominen lukijoille olisi vienyt pohjaa jutun uhkaavalta viestiltä?

Helsingin Sanomien tapaa käsitellä tätä koko Venäjän vaatimaa avustusoperaatiota voisi hyvinkin pitää jopa tarkoituksellisen vääristelevänä. Venäjä kertoi hyvin selvästi alusta asti toimittavansa apua Ukrainaan vain kansainvälisen yhteistyön merkeissä, Punaisen Ristin alaisuudessa. Missään vaiheessa ei ole ollut kyse "Venäjän yksipuolisesta yrityksestä", ellei sellaiseksi tulkita Venäjän ainoana maana esiin nostamaa huolta siviilien elinolosuhteista Ukrainassa.

Tänään myös varmistui yhteisymmärryksen Ukrainan kanssa avun toimittamiseksi löytyneen. Kun kerran tämä on ollut Helsingin Sanomien toimituksen tiedossa, on erittäin omituista, ettei sitä katsota aiheelliseksi mainita tämän jutun yhteydessä, vaan se on kerrottu toisen jutun yhteydessä. 

Jälleen kerran siis Helsingin Sanomat syyllistyy äärimmäisen toispuoliseen, jopa harhaanjohtavaan uutisointiin pyrkiessään keinoilla millä hyvänsä ylläpitämään suomalaisten Venäjän pelkoa. Helsingin Sanomat ymmärtää tällaisen voivan hyvinkin nostaa kansalaisten Nato-kannatusta, kuten tuoreissa gallupeissa on havainnoitu. Sillä ei kuitenkaan ole kerta kaikkiaan mitään tekemistä hyvän journalismin tai objektiivisuuden kanssa.

Siviilien ahdinko tekosyynä Helsingin Sanomille pelotella Venäjän sotatoimilla

Tuoreessa jutussaan Helsingin Sanomat innostuu siviilien hädästä Itä-Ukrainassa, koska lehden mukaan tämä mahdollistaa Venäjän sotavoimien tunkeutumisen Ukrainaan. Aloitetaanpa otsikoinnista.

Helsingin Sanomat otsikoi:

"Venäjä vaati pikaista apua Itä-Ukrainaan - Tappiolla olevat Venäjän-mieliset kapinalliset pyysivät tulitaukoa Donetskiin"

Helsingin Sanomat antaa ymmärtää jo otsikossaan, että tämän tulitaukoehdotuksen sekä mahdollisesti Venäjän huolen taustalla olisi kapinallisten "tappiolla oleminen". On vaikea arvioida missä vaiheessa sisällissotaa Helsingin Sanomat on tulkinnut kapinallisten olleen voitolla kaikin puolin ylivoimaista vastustajaansa vastaan. Kaiken ymmärryksen mukaan Ukrainan asevoimat eivät ole missään vaiheessa olleet tappiolla, vaikka maan käynnistämät massiiviset sotatoimet itsehallintoa vaatineita alueita vastaan ovatkin sujuneet huomattavasti hitaammin kuin alunperin tavoitteeksi ilmoitettiin sekä tuottaneet jopa raskaita tappioita. Yhtä kaikki, Ukrainan armeijasta, kansalliskaartista, ja useista sisäministeriön alaisista äärioikeiston ns. puolisotilaallisista joukoista koostuva sotilaallinen voima on täysin ylivertainen Kiovan hallintoa vastustaviin kapinallisiin nähden.

Helsingin Sanomat kirjoittaa:

"Pelko Venäjän mahdollisista toimista Itä-Ukrainassa vahvistui lauantaina, kun ulkoministeri Sergei Lavrov vaati pikaista apua Itä-Ukrainaan humanitaarisen kriisin vuoksi."

Tämä on melko käsittämätön lause kaikkinensa. Helsingin Sanomien rummuttama Venäjän pelko siis vahvistui lehden toimituksessa sen jälkeen, kun Lavrov oli Kerryn kanssa puhuessaan painottanut Itä-Ukrainan humanitäärisen tilanteen vakavuutta, ja toivonut alueen siviileille pikaista apua yhteistyössä kansainvälisten toimijoiden kanssa? Onko meidän siis syytä pelätä jopa Venäjän mahdollisesti Ukrainaan toimittamaa humanitääristä apua, koska se tulisi 'rajan yli Venäjältä'?

Vai vihjaako Helsingin Sanomat kenties jostain syystä, ettei länsi mitenkään voisi suostua tällaiseen kansainväliseen avustusoperaatioon, jonka vuoksi Venäjä olisi lopulta pakotettu toimimaan itsenäisesti avun saattamiseksi tarvitsijoille? Kumpi tässä tapauksessa olisi suurempi rikollinen? Humanitäärinen kriisi ei kuitenkaan katoa silmät sulkemalla. Lisäksi on hyvä muistaa, että EU salli jäsenmaidensa toimittaa Syyrian kapinallisille mm. panssaroituja ajoneuvoja luonnollisestikaan Syyrian hyväksyntää kysymättä.

Helsingin Sanomat jatkaa:

"Länsimaat ja Ukraina pelkäävät Venäjän käyttävän siviilien ahdinkoa tekosyynä rajan yli tunkeutumiselle."

Kuten todettua, Venäjä on tosiaan tarjoutunut kuljettamaan yhteistyössä Punaisen Ristin kanssa avustustarvikkeita, kuten lääkkeitä, vettä, ja ruokaa pahoin kärsineiden alueiden ihmisille. Helsingin Sanomien tulisi pikemminkin kysyä miksei avun vaatiminen ja tarjoaminen ole muidenkin maiden prioriteettina sotilaallisen avun lähettämisen sijaan. Sen sijaan esimerkiksi YK:n huolestuneista lausunnoista poiketen, lehti kirjoittaa kuin mitään todellista hätää ei olisi olemassakaan.

Helsingin Sanomille tämä kaikki edustaa vain Venäjän salakavalaa juonta "tunkeutua yli rajan". Vaikka mm. kansainvälinen Punainen Risti korostaa lausunnossaan tilanteen vaativan nykyistä suurempia ponnisteluja hädänalaisten auttamiseksi (Ukrainan omat toimet eivät siis riitä), tulee Venäjän kehoitus avun lisäämiseksi nähdä lehden mielestä hyvin epäilyttävässä valossa. Miksi ihmeessä ketään muka kiinnostaisi ukrainalaissiviilien hätä? Eihän Helsingin Sanomiakaan kiinnosta muut kuin ukrainalaissotilaiden kuolemat.

Helsingin Sanomat kirjoittaa:

"Samaan aikaan Venäjän-mieliset kapinalliset ehdottivat tulitaukoa Donetskiin, jossa he ovat joutuneet Ukrainan armeijan saartamiksi."

Kuten Helsingin Sanomat jutun otsikossaan antaa olettaa, tämä tulitaukoehdotus tulisi ilmeisesti nähdä vain merkkinä kapinallisten hädästä, vaikka se on täsmälleen sitä mistä Kerry ja Lavrov olivat edellisissä keskusteluissaan vajaa kaksi viikkoa sitten yksimielisiä. Ikävä kyllä humanitäärisen kriisin olemassaolon kiistänyt Ukraina kerkesi jo ilmoittamaan, etteivät suostu tulitaukoehdotukseen, sekä toistivat epärealistisen vaatimuksensa kapinallisten täydellisestä antautumisesta.

Helsingin Sanomille lähteeksi kelvannut Zahartsenkon lausunto korostaa nimenomaan piirityksen myötä pahenevaa siviilien tilannetta. Hän tuo ilmi, ettei piiritykseen oletettavasti jo pitkän aikaa valmistautuneilla kapinallisjoukoilla (huom. Sanomavahdin oletus) ole mainittavaa hätää, mutta uskoo siviilien tilanteen pahenevan katastrofaaliseksi piirityksen myötä, eikä humanitäärisiä käytäviä miljoonakaupungin siviilien poistumisen turvaamiseksi ole luotu. Tämän lisäksi Zahartsenko kertoo, ettei kaupunkiin saada tällä hetkellä toimitettua riittävästi lääkkeitä eikä ruokaa. Myös vesi on monin osin kaupunkia katki. Näiden syiden vuoksi Zahartsenko kertoo olevansa valmis tulitaukoon.

Sen sijaan, että Helsingin Sanomat näkisi tulitaukoehdotuksessa jonkinlaista toivonkipinää edes tilanteen tilapäiseksi rauhoittamiseksi, tai kertoisi tulitauon olevan myös Yhdysvaltojen toive, vaikuttaa lehti olevan täydellisesti Ukrainan raportoiman sotamenestyksen huumassa eikä näe Donetskin siviilien tilannetta tulitaukoa vaativana.

Piti Zahartsenkon lausuntoa kuinka uskottavana tahansa, jokainen varmasti ymmärtää jo tällä hetkellä raskaiden pommitusten kohteena olevan miljoonakaupungin piirittämisen voivan johtaa todella vakaviin seurauksiin nimenomaan siviilien näkökulmasta katsottuna, kuten mm. YK varoittaa. Erityisesti Zahartsenkon peräänkuuluttamien humanitääristen käytävien luominen sekä veden saannin turvaaminen olisi ensiarvoisen tärkeää.

Sanomavahti uskoo ehkä naiivistikin, että jos Venäjä todella olisi aikeissa tulla rajan yli Ukrainan sotilaallisen voiman kukistaminen tavoitteenaan, se tuskin tekee sitä ambulanssien ja hätäapurekkojen voimin, yhteistyössä Punaisen Ristin kanssa.

Päivitys blogitekstiin 11.8.14: Tuoreiden uutisten mukaan Venäjä todella on tulossa rajan yli, kuten Helsingin Sanomat pelkäsi. Kyseinen rajan ylittävä avustusoperaatio toteutetaan yhteistyössä Ukrainan, Venäjän, sekä Punaisen Ristin kanssa. Lisäksi Sanomavahti huomasi Helsingin Sanomien lisänneen äskettäin juttuunsa kuvitukseksi kuvan sähköttömästä ja kaasuttomasta Popasnajan taajamasta.

Helsingin Sanomien uhmakas ja arvaamaton pääkirjoitus

Helsingin Sanomat valottaa tuoreessa pääkirjoituksessaan Venäjän langettamien pakotteiden taustoja lehdelle ominaiseen tyyliinsä. Venäjä on uhmakas ja arvaamaton, alleviivaa Helsingin Sanomat.

Helsingin Sanomat aloittaa:

"On käynyt selväksi, etteivät lännen pakotteet ainakaan vielä tehoa. Venäjä ei ole muuttanut politiikkaansa Ukrainan suhteen."

Tämä on täysin totta. Lännen pakotteet eivät toimi. EU:lla ei yksinkertaisesti ole itsellään varaa sellaisiin pakotteisiin, jotka todella tuntuisivat Venäjällä asti. Monille isoille EU-maille Venäjän kauppa on ensiarvoisen tärkeää.

Venäjä ei ole myöskään muuttanut Ukrainan politiikkaansa. Venäjä korostaa yhä neuvottelujen välttämättömyyttä, tulitauon välitöntä voimaan saattamista, lännen roolia Ukrainan johdon valtuuttamien sotatoimien hillitsevänä tekijänä, sekä humanitäärisen kriisin välitöntä uhkaa ja sen torjumista. Venäjä on myös itse pyytänyt ETYJin edustajia tarkkailemaan rajaansa, jonka yli erityisesti Yhdysvallat on toistuvasti syyttänyt Venäjän lähettävän aseita ja miehiä Ukrainaan.

Toistaiseksi näiden yhdysvaltalaisväitteiden tueksi ei ole kyetty esittämään minkäänlaisia todisteita eikä syystä tai toisesta ainakaan Helsingin Sanomia moinen todisteiden uupuminen ole haitannut millään tavoin. Kun puoli on valittu, se on valittu. Objektiivinen uutisointi on slogani mainoksia varten. Helsingin Sanomien olisikin ehkä syytä pohtia minkälaisia konkreettisia muutoksia lehti peräänkuuluttaa Venäjän Ukrainan politiikkaan - siis todennettujen faktojen valossa. Hyvälle journalismille ominaista on välttää perättömien, varmistusta vailla olevien huhujen uutisoiminen ikään kuin todeksi osoitettuina tietoina.

Helsingin Sanomat kirjoittaa:

"Koko ajan on varauduttava myös Venäjän ja Ukrainan väliseen avoimeen sotaan."

Sanomavahti ei aivan ymmärrä miksi Helsingin Sanomat halusi ujuttaa juttuunsa myös tällaisen aspektin yhden irrallisen lauseen muodossa. Onko kyse lehden avoimen Nato-myönteisistä kannoista, ja sota Ukrainassa nähdäänkin tilaisuutena rummuttaa hieman Venäjän pelkoa suomalaisiin? Siksikö olisi koko ajan varauduttava sotaan? Ja vieläpä avoimeen sellaiseen Helsingin Sanomien vihjatessa Venäjän käyvän jo sotaa Ukrainassa. Mihin tämä syytös perustuu, ei selviä Sanomavahdille. Ilmeisesti kyse on lähinnä uskon asiasta. Ja Helsingin Sanomathan uskoo.

Toistaiseksi mikään ei viittaa Venäjällä olevan haluja puuttua sotilaallisesti Itä-Ukrainan tilanteeseen, eikä edes aseviennistä yli rajan ole olemassa minkäänlaisia todisteita. Jos ja kun todisteita ei ole, ei pitäisi julistaa tuomiotakaan. Siinä missä länsimaat, erityisesti Nato-sellaiset, pohtivat jatkuvasti erilaisen Ukrainan sotavoimia hyödyttävän avun toimittamista Ukrainaan tai ovat sitä jo toimittaneet, on Venäjä toistuvasti painottanut neuvottelujen sekä kansainvälisen yhteisön yhteisten ponnistelujen tärkeyttä tilanteen rauhoittamiseksi.

Helsingin Sanomat kirjoittaa:

"On mahdollista, että Venäjä pyrkii yhä jonkinlaiseen sopuun ja bluffaa kovilla vastapakotteilla, koska ei halua näyttää heikolta."

On siis peräti mahdollista, että Venäjä pyrkii jonkinlaiseen sopuun, kertoo Helsingin Sanomat. Ilmeisesti Venäjän toistuvat viestit heidän halukkuudestaan ylläpitää hyvät länsisuhteet sekä mahdollisuus avoimelle dialogille ovat Helsingin Sanomille viesti jostain aivan muusta kuin halusta sopuun. Samoin Venäjän pitkään jatkunut kärsivällisyys länsimaiden pakotteiden edessä ennen vastapakotteita oli ilmeisesti kieroa Venäjän "bluffia".

Helsingin Sanomat jatkaa:

"Mutta on myös mahdollista, että Venäjän johto on valmis eristämään maata lännestä pysyvämmin. Presidentti Vladimir Putin on sanonut rakentavansa vastavoimaa liberaalille lännelle ja korostanut kansallisen identiteetin merkitystä."

Tässä kohtaa Helsingin Sanomat kompastuukin jo kunnolla. Venäjä ei ole missään vaiheessa ilmoittanut olevansa "valmis eristämään maan lännestä", eikä edes vihjannut moista. Kuten todettua, Venäjä on toistuvasti ilmaissut toivovansa hyviä suhteita länteen, sekä painottanut suhteen tärkeyttä molemmille osapuolille. Sen sijaan länsimaat itse ovat viime aikoina pyrkineet määrätietoisesti eristämään Venäjän lännestä mm. lukuisten pakotteiden sekä äärimmäisen syyllistävien puheenvuorojen muodossa. Yhdysvallat mm. kertoi 8.8.14 suhtautuvansa Venäjän mahdollisesti Ukrainalle tarjoamaan humanitäärisen apuun Venäjän suorittamana Ukrainan "invaasiona", jonka lisäksi Nato ilmoitti jokin aika sitten Venäjän olevan heille nyt vihollinen. Ironista on, että lännen Venäjälle asettamat pakotteet ovat vain vauhdittaneet Venäjän jo ennen Ukrainan tilanteen eskaloitumista alkanutta erkaantumista Yhdysvalloille elintärkestä dollarikaupasta, kuten mm. Bloomberg huomioi.

Lisäksi on huomioitava, ettei Putin ole sanonut rakentavansa vastavoimaa "liberaalille lännelle". Sanomavahdille jää ylipäänsä epäselväksi tämän väitteen lähde, koska Helsingin Sanomille tuttuun tyyliin väitteet esitetään ilman minkäänlaisia lähdeviitteitä.

Venäjä on yhdessä Brasilian, Kiinan, Intian sekä Etelä-Afrikan kanssa luonut BRICS-maiden liiton, jonka tavoitteena on haastaa länsi- ja dollarivetoisten talousliittojen ylivalta, sekä juuri luodun Kiinan juania valuuttana käyttävän BRICS-pankin kautta synnyttää vastavoima IMF:lle ja Maailmanpankille. Jos siis halutaan puhua liberalismin vastaisuudesta, pitäisi sanan eteen lisätä etuliite "uus-". Helsingin Sanomat kuitenkin haluaa antaa kuvan Venäjästä maana, jossa karsastetaan länsimaista liberalismia niin paljon, että sille rakennetaan valtiojohtoisesti vastavoimaa.

Tätä korostaakseen Helsingin Sanomat kirjoittaa seuraavaksi:

"Nyt Venäjä on päivä päivältä autoritaarisempi maa, jossa kansallismielisyys on vallannut koko poliittisen tilan."

Tämä tyyli on Helsingin Sanomille hyvin ominaista. Esitetään epämääräinen väittämä, jota ei vaivauduta perustelemaan mitenkään. Venäjä on "päivä päivältä autoritaarisempi maa" ja sillä selvä. Sanomavahti jää arvuuttelemaan millä tapaa tällainen edustaa hyvää journalismia, kun Helsingin Sanomat jo jatkaa:

"Propagandalla, Krimin miehityksellä ja julkisen sektorin palkankorotuksilla huippulukuihin innostettu Putinin kansansuosio tukee tätä kehitystä. Hurja suosio toisaalta myös pienentää Putinin tilaa kompromissiin lännen kanssa, sillä yllytetty kansallismielisyys ei salli pehmoilua."


Helsingin Sanomat on siis yhä vakuuttunut Venäjän mediassa jylläävästä propagandasta, jota vastaan kansalaiset ovat täysin voimattomia. Sanomavahti osoitti kuitenkin heinäkuussa Helsingin Sanomien olevan täysin impotentti arvostelemaan venäläisiä tiedoitusvälineitä syyllistyessään itse käytännössä kaikkeen mistä venäläisiä kollegoitaan syyttää. On melko hellyyttävä ajatus, että Helsingin Sanomien toimituksessa todella uskotaan vakaasti 144 miljoonan venäläisen olevan täysin Putinin aivopesemiä ressukoita, jotka eivät kykene ymmärtämään omaa parastaan.

Ja koska Putin on nyt suositumpi kuin koskaan, Sanoma-konsernin omistaman Moscow Times -lehden uutisoiman tuoreen gallupin mukaan kannatus on peräti 87 %, päättelee Helsingin Sanomat Putinin tilanteen olevan erityisen tukala. Tämä on mielenkiintoinen väittämä lehdeltä ottaen huomioon samassa jutussa esitetyt vihjailut propagandan alistamista venäläisistä. Tämän logiikan mukaanhan Putin voisi tehdä mitä tahansa ilman, että se vaikuttaisi hänen kannatukseensa ainakaan negatiivisesti. Sanomavahti on toki aiemminkin huomauttanut, ettei logiikka ole Helsingin Sanomien vahvin puoli. Tärkeintä on lehden antama viesti, ei sen paikkansapitävyys.

Helsingin Sanomat päättää:

"Joka tapauksella Suomella on nyt aiempaa arvaamattomampi ja uhmakkaampi naapuri pääosapuolena kiristyvässä kansainvälisessä tilanteessa."


Toisinaan tuntuu typerältä toistella tämän olevan hyvin tyypillistä Helsingin Sanomille, mutta ikävä kyllä tätä tosiasiaa on vaikea ohittaakaan. Venäjä on nyt siis aiemmin varoittamansa vastapakotteet julkistettuaan "aiempaa arvaamattomampi ja uhmakkaampi". Kun EU ja Yhdysvallat ovat asettaneet pakotteita Venäjälle kierros kierroksen perään, ovatko hekin käyttäytyneet uhmakkaasti ja arvaamattomasti? Eivät tietenkään. Helsingin Sanomat on koostanut pakotteista artikkeleja, joissa pakotteet on tuotu esiin välttämättöminä ja loogisina toimenpiteitä Ukrainan turvaamiseksi. Vaikka lehti siis itsekin myöntää, ettei niillä ole ollut vaikutusta.

Helsingin Sanomien maailmassa vain Venäjä on uhmakas ja arvaamaton. Ilman uhmakasta ja arvaamatonta naapuria Nato-kannatuksen pienoinen nousu saattaisi katketa. Ja sitähän Helsingin Sanomat ei halua.

Ukrainassa kuollut jopa 20 ihmistä

Tavoistaan poiketen Helsingin Sanomat korostaa Ukrainan sodan tragediaa ja inhimillistä kärsimystä tuoreessa jutussaan kertoen jopa 20 ihmisen kuolleen toissayön väkivaltaisuuksissa. Koska kyse on Helsingin Sanomista, ei uutinen kuitenkaan tälläkään kertaa koske siviilien kuolemia tai kärsimyksiä, vaan lehti keskittyy jutussaan ainoastaan Ukrainan television raportoimiin kaatuneisiin sotilaisiin.

Helsingin Sanomat kirjoittaa:

"Ukrainalainen televisiokanava kertoi perjantaina, että 20 sotilasta olisi kuollut Venäjän-mielisten separatistien iskussa yöllä Itä-Ukrainassa. [...] AFP:n mukaan Ukrainan armeijan puhemies kertoi, että yön aikana oli saanut surmansa 14 henkilöä, joista 10 olisi ollut maan sotilaita."

Eli YK:n raportoimat sadat siviiliuhrit tai esimerkiksi vain päivää aiemmin Reutersin raportoimat Ukrainan pommituksissa kuolleet lukuisat siviilit eivät ole Helsingin Sanomille uutinen, mutta ukrainalaissotilaiden kuoleminen on. Sanomavahti haluaa tässä kohtaa korostaa myös ukrainalaissotilaiden kuolemien olevan tragedia monen heistä ollessa ukrainalaismedian mukaan sotaan vastentahtoisesti värvättyjä, oman onnensa nojaan jätettyjä miehiä, mutta objektiivinen uutisointi vaatisi tasapuolisuutta, johon Helsingin Sanomat ei näytä uutisoinnissaan edes haluavan pyrkiä.

Merkillepantavaa on sen sijaan kuinka Helsingin Sanomat pyrkii hienovaraisesti luomaan jutussaan kuvan pahaa-aavistamattomista, tulitaukoa viettävistä ukrainalaissotilaista, jotka syyttä suotta joutuivat kapinallisten aggression kohteeksi. Helsingin Sanomien maalailuista poiketen Ukrainan valtion uutistoimisto ei tee asiasta sen suurempaa numeroa tietäen varsin hyvin julistamansa tulitauon olleen yöllä jo ohi. Lisäksi on ehkä syytä mainita, että kyseisen taistelun tapahtumapaikka on noin 30 kilometrin päässä MH17-turmapaikasta. Toki "lähellä" on suhteellinen käsite, se on Sanomavahdinkin myönnettävä.

Helsingin Sanomat korostaa:

"Ukrainan armeija ilmoitti torstaina pitävänsä päivän mittaisen tauon taisteluissa Itä-Ukrainassa."

Tähän mm. YK:n turvallisuusneuvoston ja G7-maiden vaatimukseen Ukraina suostui lopulta vasta Yhdysvaltojen John Kerryn tavattua Ukrainan ulkoministerin. Mielenkiintoiseksi Helsingin Sanomien kannalta tämän Ukrainan ilmoittaman päivän tulitaukon tekee lehden jutussaan käyttämä kuva, jonka kuvatekstistä käy ilmi Ukrainan jatkaneen sotatoimia torstaina. Siis huolimatta itse ilmoittamastaan tulitauosta. Tätä seikkaa ei Helsingin Sanomat kuitenkaan lähde jutussaan selittämään.

Koska käytännössä päivittäisten siviiliuhrien sijaan Helsingin Sanomat halusi kirjoittaa jälleen uuden jutun sodassa kuolleista ukrainalaissotilaista, on lehdellä ilmeisimminkin hyvät perustelut sille miksi heille uutisarvoisia kuolemia ovat vain ukrainalaissotilaat. Sanomavahdille nämä perustelut eivät ole selvinneet. Onko lehden valitsema näkökulma mahdollisesti tulkittava siten, että Helsingin Sanomille ukrainalaissotilaan oikeus elää on tavallista ukrainalaista merkittävämpi? Lehden uutisointia seuratessa tältä päätelmältä on vaikea välttyä.